Taustoittava pykälä
Eräissä sananmuodoissa vartalon ja tunnuksen raja voidaan hahmottaa kahdella tavalla: viimeinen konsonanttiaines on joko vartalon loppuäänne tai taivutuspäätteen alkuosa. Tällaisia muotoja ovat supistumaverbien A- ja E-infinitiivien muodot, NUT-partisiipit, potentiaali, passiivi ja imperfekti (a) sekä tuote-tyyppisten nominien yksikön partitiivi (b). Kaksihahmotteisen vartalon ja tunnuksen vaihtoehtoisilla rajakohdilla käytetään merkkiä =; esim. merkintä hypä=t=essä tarkoittaa hahmotusvaihtoehtoja hypät-essä ja hypä-tessä.
Supistumaverbeillä monikon imperatiivin tunnusta edeltävä t on kiistatta osa vartaloa: hypät-kää. Vastaavasti muidenkin tunnusten edellä t ja n voidaan – varsinkin kielihistoriallisesta näkökulmasta – analysoida vartalon loppuäänteiksi: halun-nut, halun-nee, halut-tu, halut-a.
Nykykielen näkökulmasta muodot ovat imperatiivia lukuun ottamatta analysoitavissa myös niin, että t-aines hahmottuu vartalon loppu-t:n ja tunnuksen t:n yhteensulaumaksi: hypä=t=ä-än, hypä=t=ä, hypä=t=e-ssä; samoin muodot joissa t on assimiloitunut: hypä=n=nyt, hypä=n=ne‑. Imperfektimuotokin hahmottuu nykykielessä pikemmin si-tunnuksen sisältäväksi halu-si-muodoksi kuin i-tunnuksiseksi halus-i-muodoksi. Eräissä murteissa on muissakin verbityypeissä supistumaverbien taivutusmallin mukaisia tunnuksia: supistumaverbien taivutus on tarjonnut analogisen mallin vokaalivartaloisten verbien imperfektille (sanosi) ja NUT-partisiipille (sanonnu). Myös tämä puoltaa supistumaverbien morfologista hahmotusta hyppä-si, hypä-nnyt.
Kahdessa muussakin A-infinitiiviltään VtA-loppuisessa verbityypissä muodot voi analysoida vastaavalla kahtalaisella tavalla kuin supistumaverbeissä, esim. häiri=t=ä : häiri=t=e-ssä : häiri=n=nyt, pime=t=ä : pime=n=ne-e; vastaavuus ei kuitenkaan koske imperfektiä: häirits-i, pimen-i.
Sanojen sade ja tuote edustama sanatyyppi on alkuaan ollut h- tai k-loppuinen, mikä näkyy siinä, että nominatiivimuoto aiheuttaa rajageminaation: [sadekkuuro], [lumellääke]. Sanatyypin aiempaan konsonanttiloppuisuuteen perustuu partitiivin hahmotustapa sadet-ta, tuotet-ta. Kuitenkin nykykielessä myös hahmotustapa sade-tta, tuote-tta on mahdollinen. Näin tulkiten pääte tosin on identtinen abessiivin päätteen kanssa ja sananmuotojen ero jää vartalon kannettavaksi: syyte : syyte-ttä : syyttee-ttä. – Osa uudemmista e-loppuisista lainoista on taivutukseltaan sellaisten sanojen kuin nalle mukaisia, esim. joule : joule-n : joule-a : joule-en. Joistakin sanoista tavataan sekä sanan nalle että sanan tuote mukaisia taivutusmuotoja, esim. psyyke : psyyke-n ~ psyykkee-n : psyyke-ä ~ psyyke=t=tä : psyyke-en ~ psyykkee-seen. (Sellaisissa lainasanoissa, joiden lähtökielisen asun loppu-e on painollinen, voi nominatiivimuoto poikkeuksellisesti olla lyhyt- tai pitkävokaalinen ja taivutus sekaparadigmaista. Tällainen on ainakin sana file ~ filee : filee-n : filee-tä ~ file=t=tä : filee-hen ~ filee-seen.)
Edellinen pykälä