Joissakin adverbeissa taivutustunnusta tai -tunnuksia edeltää johdinaines mutta tätä kantavartalon ja johtimen yhtymää ei välttämättä ole lekseeminä olemassa:
Tällaiset adverbit ilmaisevat useimmiten olotilaa tai sellaiseen tuloa, ja niistä osalla on vajaa paikallissijaparadigma. Usein muotoihin sisältyy lisäksi johtimen ja sijatunnuksen välinen i-aines sekä possessiivisuffiksi, esim. suutu-ks-i-ssa-an. Kyse on adverbimuoteista, joilla on kiteytynyt päätteistö.
Joskus adverbia vastaa todellinenkin substantiivijohdos, jonka taivutusmuodolta se näyttää, mutta tämä substantiivi voi olla merkitykseltään toisenlainen:
Toisaalta on runsaasti myös sellaisia tapauksia, joissa adverbi ja sen vartalosubstantiivi käyvät merkitykseltään yhteen ja i-aineskin voi olla selvemmin monikon tehtävässä:
Huom. Myös seuraavien taivutusmuotoisten adverbien rinnalta puuttuu se johdos, jonka taivutusmuoto se voisi olla: