Taivutustunnuksen sisältävät sanat muodostavat suuren adverbiryhmän. Ne ovat valtaosin nominivartaloisia ja usein identtisiä nominin taivutusmuotojen kanssa, eikä raja näihin olekaan aina selvä (» § 682 – 686). Taivutusmuotoisia adverbeja ovat esim. seuraavat:
Taivutustunnusten lisäksi adverbimuottiin voi sisältyä muutakin suffiksaalista ainesta, kuten juovuksissa-, tekeillä- ja kilpasilla-tyypeissä (» § 392 – 394). Myös adpositioissa, konjunktioissa ja muissa partikkeleissa on joitakin alkuaan taivutusmuotoisia sanoja, esim. vuo-ksi, luo-na, ede-ssä; si-llä, yn-nä; enä-ä, tos-i-a-an.
Joidenkin taivutusmuotoisten adverbien tai adpositioiden vartalo ei edusta produktiivisesti taipuvaa lekseemiä:
Nominivartaloisiin taivutusmuotoisiin adverbeihin sisältyy usein monikon i-tunnus tai possessiivisuffiksi, esim. nykyään, aikoinaan, pitkäkseen, huolissani, pikaistuksissaan, pahoillamme. Näillä muotoaineksilla ei adverbeissa kuitenkaan ole varsinaista alkuperäistä merkitystehtäväänsä: adverbin merkityksen kannalta i ei ilmaise monikollisuutta eikä possessiivisuffiksi välttämättä noudata lauseen subjektin persoonaa. i-aineksen ja possessiivisuffiksin voikin katsoa muodostavan taivutustunnuksen kanssa yhden nippumorfeemin. Joissain adverbeissa possessiivisuffiksi kyllä vaihtelee persoonittain, esim. huolissani : huolissasi : huolissaan jne., mutta joissain esiintyy vaihtelemattomasti 3. persoonan suffiksi, esim. konsanaan (: *konsanasi : *konsananne), kerrakseen, harvakseltaan, yleensä. Taivutusmuodon leksikaalistumista adverbiksi ilmentää se, että 3. persoonan possessiivisuffiksi voi esiintyä muunkinpersoonaisissa yhteyksissä, esim. Olen huolissaan (~ huolissani) sinusta; Me tehtiin se tahallaan (~ tahallamme). (» § 1445.)
Jotkin taivutusmuotoiset adverbit esiintyvät osana samavartaloisten adverbien muodostamaa vajaata nominin taivutusparadigmaa: muotoja paradigmassa on kahdesta kuuteen. Kolmi- ja kuusisijaiset sarjat ovat yleensä paikallissijaisia tai niiden merkityksisiä, esim. edessä : edestä : eteen : edellä : edeltä : edelle, ulkona : ulkoa : ulos. Olotilaa ilmaisevilla adverbeilla (» § 391 – 394) on tavallisesti vain kaksi muotoa: olo- ja tulosijainen, esim. hereillä : hereille, tohkeissaan : tohkeisiinsa (erosijainen jäsen on marginaalinen: ?hereiltä, ?tohkeistaan). (» § 655.)
Uusia taivutusmuotoisia adverbeja syntyy kahta tietä. Taivutusmuoto voi adverbistua leksikaalistumalla. Adverbin kriteerinä ovat, että se ei saa kongruoivaa määritettä ja että sitä voidaan määrittää esim. intensiteettisanalla, mutta rajanteko nominiin ei ole ehdoton. Leksikaalistuneimpia alkuperäisen taivutustunnuksen sisältäviä adverbeja ovat esim. siellä, täällä, periksi, kautta, tänään, kanssa, vähän ja kesken.
Toinen taivutusmuotoisten adverbien karttumistapa on se, että muottiin sijoitetaan uusia leksikaalisia vartaloaineksia. Esimerkiksi deskriptiivisiä muodosteita syntyy adessiivin päätteen ja possessiivisuffiksin sisältävään muottiin, esim. silmät tillillään (k); Hetekan pitää olla vähän lätsällään (L). Samoin affektisen substantiivin sijoittuminen essiivin muottiin on tuottanut uusia adverbeja, esim. mä tykkäsin siitä ihan sikana (P); Ensin Joonas ei vilkaisekaan pakettia, mutta pian pelaa himona (E).