Kun samassa yksinkertaisessa lauseessa on kaksi samatarkoitteista jäsentä, toisesta käytetään yleensä refleksiivi- tai resiprookkipronominia tai refleksiivistä possessiivisuffiksia. Nämä refleksiiviset (pro-)ainekset ovat anaforisia suppeassa mielessä: niiden viittaussuhteet rajoittuvat lauseen sisälle ja määräytyvät paljolti kieliopillisin perustein. Niiden korrelaattina on tavallisesti subjekti eivätkä ne itse toimi subjektina tai sisälly subjektiin. Korrelaatti ja pro-aines ovat samatarkoitteiset; korrelaatti määrää kieliopillisen asemansa nojalla pro-aineksen tulkinnan. Tätä sanotaan sitomiseksi.
| Refleksiivipronomini | Äiti ei osta mitään itselleen. |
| Resiprookkipronomini | Nuoret pitivät toisiaan kädestä. |
| Refleksiivinen possessiivisuffiksi | Pojat tuijottivat varpaisiinsa. |
Resiprookkipronomia käytetään, kun saman joukon jäsenet ovat vastavuoroisessa suhteessa keskenään (» § 732). Refleksiivipronomini (» § 729) ja refleksiivinen possessiivisuffiksi taas edellyttävät tarkoitteen samuutta.
Refleksiivinen possessiivisuffiksi on sellainen, jonka sisältävällä sanalla ei ole genetiivimääritteenään pronominia vaan joka saa tulkintansa muualta lauseesta (yleensä subjektista). Ns. ei-refleksiivinen possessiivisuffiksi kuten sinun ongelmasi ja heidän varpaisiinsa saa puolestaan tulkintansa genetiivimääritteestä; tätä sanotaan possessiivikongruenssiksi (» § 1294). Tulkinta koskee sitä, kenelle tai mille kuuluu sen sanan tarkoite, johon refleksiivinen possessiivisuffiksi liittyy:
| Refleksiivinen | Ei-refleksiivinen |
| Pojati tuijottivat varpaisiinsai. | Pojati tuijottivat heidänj varpaisiinsaj. |
Myös refleksiivi- ja resiprookkipronominiin sisältyy korrelaatin kanssa samapersoonainen possessiivisuffiksi. Ne ovat tässä suhteessa samanlaisia kuin substantiivin possessiivisuffiksilliset muodot:
| Yksikkö | Monikko | |
| Minä… itseäni, lapsilleni | Me… itseämme, toisiimme, lapsillemme | |
| Sinä… itsestäsi, lapsiltasi | Te… itsenne, toisillanne, lapsissanne | |
| Mikko… itseensä, lastaan | He… itsellään, toisiaan, lapsiinsa |
Refleksiivisyyttä ilmaistaan ensimmäisen ja toisen persoonan eli puheaktipersoonien tapauksessa samaan tapaan kuin kolmannen, vaikka 1. ja 2. persoona eivät ole anaforisia vaan deiktisiä. Ei-refleksiivinenkin possessiivisuffiksi voi kantaa yksin puheaktipersoonaisen omistajan merkitystä, joten refleksiivisen ja ei-refleksiivisen tulkinnan ero ei välttämättä ilmene genetiivimääritteen läsnäolosta:
| Refleksiivinen | Ei-refleksiivinen |
| (Minäi) tuijotin varpaisiinii. | Opettajai tuijotti (minun) varpaisiinij. |
Moniin ilmauksiin liittyy pakollinen possessiivisuffiksi, joka on aina muodollisesti refleksiivinen, esim. olla innoissaan mutta ei *hänen innoissaan. Tällaisia on verbiliitoissa kuten olla näkevinään, näkemäisillään, adverbeissa kuten leikillään sekä adverbin ja substantiivin rajamailla olevissa sanoissa kuten kokonaisuudessaan ja onnessaan (» § 96, 386). Näissä suffiksi on leksikaalistunut sanan osaksi eikä ole merkitykseltään refleksiivinen. Yleensä se noudattaa korrelaatin persoonaa, mutta puhutussa kielessä on myös vaihtelemattomaksi leksikaalistunutta käyttöä, esim. Mä tein sen tahallaan.
Edellinen pykälä