Yksiköllisellä NP:llä voidaan viitata paitsi yksittäiseen tarkoitteeseen myös yleistäen koko luokkaan. Tällöin lause ei kuvaa yhtä tiettyyn ajankohtaan sidoksissa olevaa tapahtumaa. Yleistävää, geneeristä NP:tä käytetään, kun toiminta, tila tai vastaava esitetään taipumuksena, tapana tai lajityypillisenä käyttäytymisenä (a) taikka ohjeena, normina tai velvollisuutena (b). Geneerisiä ovat myös yleiset luonnehdinnat ja määritelmät.
Geneerinen ja spesifiseen tarkoitteeseen viittaava NP ovat muodoltaan samanlaisia, samoin niiden uudelleenmaininnat: lahtivalas – se, valas – sen (a). Geneeriset NP:t ovat silti epäspesifisiä eivätkä niihin yleensä sovi tarkenteet eräs ja yks(i). Näiden tarkenteiden avulla voidaan kuitenkin erottaa esim. eliölajien alalajeja (c). Eliölajia tarkoittaville ilmauksille on myös ominaista, että niitä voidaan käyttää puhuttaessa sellaisista aikapaikkaisista tapahtumista kuin lajin ilmaantuminen, häviäminen tai esiintymiskausi (d).
Paitsi lajiin geneerisellä NP:llä voidaan viitata oliotyyppiin (e). Tällainen lause voi kuvata yksittäistä tapahtumaakin – yleensä sellaista, johon kuuluu mentaalista tai kielellistä toimintaa; verbinä on mm. ajatella, keksiä tai puhua.
Etenkin eläimistä ja kasveista puhuttaessa eivät lajiin viittaaminen, muu geneerisyys ja spesifisyyskään aina erotu toisistaan. Esimerkissä (f) on puhe lintulajista, vaikka siihen sisältyy yksittäisiä yksilöitä koskevia lauseita: vain yksilöitä voi nähdä ja vain sellaisia voi ajautua maihin tuhansittain.
Huom. Vaikka tarkoite olisi tilanteessa osoitettavissa, viittaus voi olla geneerinen, kuten seuraavassa, laivarannassa sanotussa repliikissä: – Ei nuin pienesä laivasa mahu olemaan pallomerta, – – (k). Ominaisuuden asteen ilmaus noin pieni nostaa tässä esille tarkoitteen tyypin. Sama koskee proadjektiivia: tuollaisessa laivassa (vrt. tuossa laivassa).