Anaforinen viittaussuhde ei edellytä, että puheenalainen olisi jokin spesifinen, reaalimaailmassa oleva tarkoite. Ensimaininta voi olla yleistävä, geneerinen ilmaus, jolloin sama pätee anaforiseen uudelleenmainintaan (» § 1407).
Konteksteja, joissa epäspesifisiä viittauksia esiintyy, ovat kielto ja konditionaali. Esimerkiksi konditionaali- tai ehtolause esittää toteutumattoman tai kuvitellun tilanteen, ja siinä esiteltyyn tarkoitteeseen voidaan jatkossa viitata, kunhan pysytään saman hypoteesin, kuvitelman tai suunnitelman puitteissa (a). Tällainen anafora on samaviitteistä, mutta epäspesifisten ilmausten yhteydessä esiintyy myös pelkkään samamerkityksisyyteen perustuvaa anaforaa (b). Silloin anaforinen pronomini voi saada tulkintansa myös kieltolauseessa esiin tuodusta tarkoitteesta, jonka olemassaolo voi jopa olla kiistetty.
Myös indefiniittisen kvanttoripronominin sisältävä NP voi toimia epäspesifisenä ensimainintana. Ryhmän (c) esimerkeissä kvanttori määrää pronominin tulkinnan: kuka ilmauksen joku tai moni tarkoitteeksi kuvitellaankin, juuri tämän ihmisen tiedonpuutteesta, pahoinvoinnista jne. on kyse.
Samamerkityksinen suhde on sitä-pronominin ja sitä edeltävän lauseen predikatiivin välillä (d). Predikatiivina oleva lauseke ei ole referentiaalinen (» § 1406), joten pronomini ei myöskään voi olla sen kanssa samatarkoitteinen. Predikatiivina voi olla adjektiivi- tai substantiivilauseke, se voi olla yksikkö- tai monikkomuotoinen, eikä se välttämättä ole partitiivisijassa niin kuin pronomini sitä. Pronominin sitä tavoin toimii myös proadverbi niin (» § 1442).