Indefiniittisen NP:n tarkoite on puhuteltavan eli vastaanottajan kannalta yksi monista mahdollisista eikä siis ole tunnistettavissa eli identifioitavissa. Puhujalla itsellään voi silti tällöinkin olla mielessään jokin tietty tarkoite tai tarkoitejoukko. Tämä spesifinen indefiniittisyys tuodaan ilmi tarkenteilla eräs, muuan ja yks(i) (» § 749). Niillä puhuja osoittaa, ettei puhuteltavan tarvitsekaan tietää tarkoitteesta enempää, esim. koska siitä ei tule uudestaan puhetta (a). Spesifiset indefiniittiset tarkenteet esittelevät myös tarkoitteita, joista puhumista jatketaan. Tarkoitteen identiteetti voidaan paljastaa ensimaininnan jälkeen (b), mutta tämä ei ole välttämätöntä käsittelyn jatkamiselle (c).
E: | Kuule. |
M: | Nii, |
E: | Yks juttu. Että jos siihen Mastrojannii ei saa lippuja – –. (p) |
Indefiniittinen tarkenne joku ~ jokin antaa ymmärtää, ettei lausekkeen tarkoitteen identiteetti ole puhujankaan tiedossa (d); lauseke ei välttämättä ole spesifinen. Implikaationa voi olla, että puhuja on välinpitämätön tarkoitteesta.
Huom. Konsonanttivartaloon perustuva partisiippimuoto tietty on leksikaalistunut merkitsemään spesifistä indefiniittisyyttä: Ja ehkä olisi yksinomaan hyvä, että tietyt tiedot pysyvät mahdollisimman suppeassa piirissä (k) (vrt. Tämä on tiedetty jo kauan). Tietty esiintyy määritteenä myös joku- ja eräs-sanojen yhteydessä: Ja mitä siitä mahtaisi tuumia eräs tietty syyrialainen tanssijatar? (k); Jokaisessa nauhassa on vain lyhyt pätkä jotakin tiettyä sävelmää, – – (k). Tietty-sana soveltuu näitä paremmin abstraktisten ilmausten yhteyteen: tietty musiikki, tietty tyyli jne. Sillä on kuitenkin jäljellä merkitys, että puhuja tai puheena oleva taho on selvillä tarkoitteiden määrästä tms., mutta ei pidä sen kertomista relevanttina: Esimerkiksi Isolla-Britannialla ja Espanjalla on kahdenvälinen sopimus, jonka mukaan Espanjasta rekrytoidaan tietty määrä sairaanhoitajia vuodessa Isoon Britanniaan (E); vrt. *eräs määrä.