Refleksiivipronomini on sana itse, johon yleensä liittyy possessiivisuffiksi (kuitenkin » § 731). Refleksiivipronominilla ilmaistaan kahdesta saman lauseen samatarkoitteisesta ilmauksesta se, joka ei ole subjektina. Pronominilla on siis samassa lauseessa korrelaatti, jonka kieliopillista persoonaa pronominiin liittyvä possessiivisuffiksi edustaa; korrelaatti on yleensä subjekti ja tyypillisesti ihmisviitteinen. Refleksiivipronominin viittaussuhteista » § 1445 – 1455.
| Korrelaatti | Refleksiivipronomini | |
| Minä | olen kertonut sinulle kaiken | itsestäni. |
| Te | taidatte olla tyytyväisiä | itseenne. |
| Hän | ei enää pystynyt hillitsemään | itseään. |
| Miehet | todistivat | itseään vastaan. |
Refleksiivipronominia käytetään pelkästään itsenäisen NP:n tavoin. Sen ainoa mahdollinen laajennus on kongruoiva määrite oma (» § 1456):
Sanalla itse on useita käyttöjä, joissa se ei ole refleksiivipronomini (» § 768 – 769). Tällainen on esim. lauseessa Olen itsekin ajatellut samoin. Muita refleksiivisyyden ilmaisukeinoja ovat refleksiivinen possessiivisuffiksi (» § 1445) ja refleksiivijohdokset » § 334 – 335. Jotkin refleksiivipronominin muodot ovat adverbistuneita: (puhua) itsekseen, (tapahtua) itsestään.
Edellinen pykälä