Pronomini se ja sitä vastaavat proadverbit kuuluvat suomen yleisimpiin sanoihin. Se on tavallinen sekä itsenäisesti tarkoitteeseen viittaavana (esimerkin a sille, sen) että viittaavan ilmauksen artikkelinomaisena tarkenteena (siitä).
Molemmissa tapauksissa se merkitsee tarkoitteet puhuteltavan tunnistettaviksi. Se-pronominilla on kuitenkin erityisesti puhutussa kielessä tehtäviä, jotka eivät ole yhtä selvästi tekemisissä tarkoitteiden tunnistamisen kanssa. Pronominin tai proadverbin käyttö voi ensinnäkin olla sillä tavoin konventionaalistunutta, ettei tarkoitetta tarvitse tunnistaa. Kyse voi olla paikallisesta säästä (b), televisio- ja radio-ohjelmista (c) tai ”asioista yleensä” (d) (» § 1440).
Monikollista pronominia ne käytetään joskus ilman edeltävää mainintaa henkilöistä, joiden identiteetti on kontekstin perusteella irrelevantti tai itsestään selvä (» § 1330):
| S: | Vaikk- kun sitä noin sopivasti kaljalla ja noin voitelee nin sitä, (.) noin pysyy pysyy kunnossa |
| V: | Joo. niihä ne väittääkii et, (.) olut pitää lääkärin kaukana, (p) |
Tarkoitteiden tunnistamisesta ei myöskään ole kyse, kun se toimii lauseen tukipronominina kantaen yhteyden vaatimaa sijamuotoa (f) (» § 1145). Tukipronomini osoittaa myös tunnistettavuutta, kun siitä käytetään puhutussa kielessä muun taivutettavaksi käymättömän ilmauksen, esim. teoksen nimen yhteydessä (g).
Teemana oleva se on puheessa joskus muodollinen subjekti, epäreferentiaalinen subjektin paikan täyttäjä (» § 915). Tällainen on esimerkissä (h) V:n vuoron se. S:n vuorossa oleva sitä on esimerkki pronominin partikkelistumisesta vastaavassa yhteydessä (» § 827).
| S: | Nii että kato, (.) sitä on käytävä työssä niin kauan ku työtä on, |
| V: | Se on nykyään (.) pakko (p) |
Edellinen pykälä