SISÄLLYS > RAKENNE > Pronominit ja muut pro-sanat > Pronominien rajankäyntiä > Toinen ja muut yksilöivät adjektiivit > § 767 Ainoa-
ja toinen-sanojen pronominimaisuus
§ 767 Ainoa-
ja toinen-sanojen pronominimaisuus
Pronomineilla on yhteisiä ominaisuuksia yksilöivien adjektiivien kanssa
(» § 608). Näistä ainoa ja järjestysluvut kuten ensimmäinen tai viidestoista ovat
sikäli pronominimaisia, että ne poimivat tarkoitteita mutta eivät
luokittele tai luonnehdi niitä. Yksilöivät adjektiivit ja monet
pronominit esiintyvät kokonaisuuden elatiivikonstruktiossa:
(a)
Klinga oli ainoa
suomalaisista, joka joutui karsimaan. (l)
Pronominimaisin yksilöivistä adjektiiveista on toinen (resiprookkipronominista » § 732 – 733). Toisin
kuin useimmat pronominit se voi saada indefiniittisen tai definiittisen
tarkenteen:
(b)
No, saattaa olla hyvinkin
niin, että joku toinen on toista mieltä kuin
minä. (l) | Et Soiliki oli
jättäny sinne jotaki omia tavaroita ja, sit se
toinen niist tytöistä, toi
osan niistä Soilille. (p)
Toinen-sana implikoi, että kontekstissa
on tarkoite, esimerkissä (c) Sinisalo, josta sanotaan jotakin toisen tarkoitteesta
sanotun kanssa vertailukelpoista. Toinen esiintyy
sellaisissa pareissa kuin joku – toinen, yksi – toinen, toinen – toinen (d)
sekä monissa fraasiutumissa, joissa parin toinen jäsen on indefiniittinen
ja mainitaan välittömästi toisen edellä
(e): päivästä toiseen, yksi
toisensa jälkeen, syystä tai toisesta, tavalla
tai toisella, ei puoleen eikä toiseen.
(c)
Veikko
Sinisalo on oppinut kolmannen kerran kävelemään. Joku
toinen olisi luovuttanut ja siirtynyt eläkkeelle, – –. (l)
(d)
Yhdestä lehdestä
saa yhden tiedon, toisesta toisen ja
näitä yhdistelemällä pääsee jo jyvälle, mitä tapahtuu. (la)
| Humppilan lasit ovat aina olleet omailmeisiä. Joku sanoo niitä
kauniisti kansanomaisiksi, toinen väittää kitschiksi. (l)
| Ja että yhdestä tukista käytetään aina pareittain tulevat
laudat, toinen toiselle ja toinen
toiselle puolelle; siten ne taipuvat samalla tavalla. (k)
(e)
Jumalan luoma
joki kiemurtelee edestakaisin, kulkee ihmisen luota toisen luo, paikkakunnalta
toiselle, että mahdollisimman moni saisi veden siunauksen. (la)
Toisen kanssa paralleelisena
voi myös olla tekstin ”itse”, näkökulman antaja. Paikanilmauksissa toinen tarkoittaa
senhetkisestä näkökulmasta etäisempää (f). Ihmisistä puhuttaessa
syntyy kontrasti ”itseen” (g); moitteissa puhuja voi identifioitua toiseen (h).
(f)
Taksiasema
on aseman toisella puolella.
| – – Anna-Liisa, pitäjän toisella laidalla asuva tuttu
agronomi. (k)
(g)
Niillä on
se luulo, ettei niiden tartte maksaa velkojaan eikä mitään. Että
voi ottaa toisen rahat ja pitää. (k)
| Kun pitää itsensä ihmisenä, niin toisetkin pitävät. (k)
(h)
Tuollaisia
se aina höpisee, nainen ajatteli, ja toisella tässä
on hätä käsissä ja tosi kysymyksessä. (k)
Edellinen pykälä