Demonstratiivipronomineilla viitataan puhetilanteessa havaittaviin ja puhetilanteessa tai tekstissä mainittuihin tarkoitteisiin. Pronomini tämä ilmaisee tarkoitteen kuuluvan puhujan, pronomini se puhuteltavan huomiopiiriin; pronominilla tuo kiinnitetään huomio kummankin huomiopiirin ulkopuolella olevaan tarkoitteeseen (tarkemmin » § 722). Pronomineilla on siis läheinen suhde puhujan ja puhuteltavan rooleihin. Demonstratiivipronominien yksikkö ja monikko edustavat eri sanavartaloita (» § 101).
Yksikkö | tämä | tuo | se |
Monikko | nämä | nuo | ne |
Demonstratiivipronomineja käytetään sekä itsenäisinä NP:inä että substantiivia määrittävinä, puheessa usein artikkelimaisina tarkenteina (» § 1413 – 1418).
Itsenäinen | Kongruoiva määrite (tarkenne) |
Kato tätä. | Kato tätä kaalia. |
Tuosta saisi hyvän keiton. | Tuosta kaalista saisi hyvän keiton. |
Se on liian iso. | Se kaali on liian iso. |
Demonstratiivipronominin tarkoitteena voi olla yhtä lailla ihminen kuin muukin olio. Tarkenteina demonstratiivipronominit esiintyvät yleiskielenkin ihmistarkoitteisissa NP:issä (a). Useimmissa puhutun kielen varianteissa pronominia se käytetään neutraalisti ihmisistä (» § 717). Tämä ja tuo voivat viitata puhetilanteessa läsnä olevaan (b) (» § 1426) ja tämä tekstissä juuri mainittuun henkilöön (c) (» § 1432). Lisäksi se viittaa norminmukaisessa yleiskielessäkin ihmiseen, kun siihen liittyy rajoittava relatiivilause (d).
Omanlaisensa demonstratiivipronominityypin muodostaa referoitaessa käytettävä rinnasteinen tyyppi se ja se, tämä ja tämä (» § 1471). Näillä korvataan referoinnin kannalta epäolennaisiksi katsottuja yksityiskohtia:
Huom. Demonstratiivipronominien variantteja puhutussa kielessä ovat eteläisen ja keskisen Suomen tää/nää ja lounais- ja hämäläismurteinen toi/noi. Ne ovat myös jossakin määrin yleistyviä (Mielikäinen 1991: 26–31).