Kontrastoiva itse-sana on muodoltaan kuten refleksiivipronomini, ts. possessiivisuffiksillinen, sijoissa taipuva itse. Kontrastoiva itse ei kuitenkaan toimi pronominin tapaan lauseenjäsenenä eikä tarkenteenakaan vaan täydentää jonkin lauseenjäsenen tulkintaa kontrastoiden sen muihin vaihtoehtoihin. Jos kontrastoitava jäsen on subjektina, itse on ilman possessiivisuffiksia perusmuodossa (a), muuten se on samassa sijassa kuin kontrastoitava (b). Kontrastoiva itse voi sijaita kontrastoitavan jäsenen vieressä tai irrallaan siitä. Kummassakin tapauksessa se toimii lisäyksenä: kontrastoitavan vieressä oleva itse muodostaa sen kanssa appositiorakenteen, irrallaan oleva syntagmaattisen lisäyksen.
Jos subjektipronomini jätetään panematta ilmi tai lause on nollapersoonainen, kontrastoiva itse voi olla subjektin paikalla (c). Vastaava koskee muitakin asemia, joista persoonapronomini voi jäädä pois (d).
Kontrastoiva itse-sana ohjaa tarkastelemaan puheena olevaa tarkoitetta yhtenä useammasta vaihtoehdosta, jotka myös voisivat olla osallisina ilmaistavassa asiaintilassa. Se luo tulkinnan, että puheena oleva on vaihtoehtoihin verrattuna kontekstissa keskeinen. Esimerkissä (a) Paikkakuntalaiset itse sanovat implikoi, että paikkakuntalaisten lisäksi on muitakin, joille kysymyksen voi esittää, mutta paikkakuntalaisten mielipide on keskeinen. Esimerkissä (e) referoidaan ensin toisen henkilön, sitten keskeisen henkilön käsityksiä. Esimerkissä (f) kontrastoidaan kiistan kaksi osapuolta.
Huom. Substantiivin määritteenä oma toimii kontrastoivan itse-sanan tapaan (myös » § 1456): Ilmailija ei voi välttyä rakennushommilta. Oma harrastukseni alkoi kunnostus- ja korjaustöistä Joensuun Ilmailukerhossa (l), vrt. Itse harrastan kunnostustöitä.