Keskeiset pronominit, persoona- ja demonstratiivipronominit, ovat deiktisiä tai anaforisia. Deiktiset ilmaukset saavat tulkintansa kunkinhetkisestä, vaihtuvasta kontekstista. Esimerkiksi pronominien minä ja tämä tarkoite vaihtuu tavalla, joka substantiivia käytettäessä johtaisi pragmaattisesti ristiriitaiseen tai tautologiseen tulkintaan (a) (vrt. Kissa! Eipäs kun kissa!). Anaforinen pronomini saa tulkintansa aiemmin sanotusta (b). Deiktisen ja anaforisen raja on kuitenkin liukuva. (» § 1423 – 1424.)
Anaforisia ovat suppeassa mielessä myös refleksiivi-, resiprookki- ja relatiivipronominit. Deiktiset ja anaforiset pronominit ovat definiittisiä: puhuja katsoo puhuteltavan tietävän, mistä tarkoitteesta on kyse. Interrogatiivi- ja kvanttoripronominit taas ilmaisevat epämääräisyyttä ja erilaisia joukkosuhteita.
Monissa pronomineissa on vartaloaines jo‑, ku- ~ ke- tai mi- ja osassa näitä lisäksi liite -kA tai -kin/kAAn. Tällaisia ovat relatiivi- ja interrogatiivipronominit sekä suuri osa kvanttoripronomineista (» asetelma 120). Muunvartaloisia kvanttoripronomineja ovat esim. kaikki, molemmat ja muutama.
| joka | kuka, mikä | – | |
| – | kuka, mikä | kumpi | |
| joka, jokainen, joku, jokin, jompikumpi, jokunen | kukin, (ei) kukaan, (ei) mikään, kukakin, mi(kä)kin, kuka ~ mikä tahansa | kumpikin, (ei) kumpikaan, kumpi tahansa |
Pronominit kuka ja mikä esiintyvät sekä interrogatiivi- että relatiivipronomineina. Sijoissa ja luvussa taipuvaa joka-pronominia käytetään vain relatiivipronominina. Taipumaton joka toimii myös kvanttoripronominina (’jokainen’), ja jo-vartaloon perustuvat kvanttoripronominit jokainen, joku(nen) ja jokin. Interrogatiivipronomineihin kuuluu lisäksi kumpi, joka ei toimi relatiivipronominina. Relatiivi- ja interrogatiivipronomineille on yhteistä, että ne sijoittuvat lauseen alkuun, mutta vain interrogatiivipronominiin voi tulla ensimmäisen jäsenen liitepartikkeli: mitähän, kukapa tai missäs.
Sanat kuka, mikä ja kumpi esiintyvät lisäksi eräissä konstruktioissa kvanttoripronomineina: mikä tahansa ~ hyvänsä ~ vain; kuka kulloinkin, vaikka tapahtuisi mitä. Liitteen -kin sisältävät kukakin ja mikäkin ovat kvanttori- ja interrogatiivipronominin välimaastossa. Eriytyneimpiä kuka-, mikä-vartaloisia pronomineja ovat kieltohakuiset kvanttoripronominit kukaan, mikään, kumpikaan sekä universaaliset kvanttoripronominit kukin, itse kukin ja kumpikin.
Pronominia kuka käytetään ainoastaan ihmisestä. Se on persoonapronominien lisäksi ainoa, jolla on t-päätteinen akkusatiivi, kenet (» § 935).
Huom. 1. Eräissä murteissa ja pääkaupunkiseudulla esiintyy muoto ketä nominatiivina (Vilppula 1989b): jos se ehti ennen sitä juoks-, sitä ketä oli piilossa ni, ni se jäi ko se oli ensimmäine ketä nähtii (p).
Huom. 2. Tässä esiteltyihin pronominiryhmiin kuulumattomia pronomineja ovat sana mitä superlatiivin vahvistussanana (mitä kaunein) ja sanat mitä ja sitä ~ sen yhdysrakenteessa mitä pikemmin… sitä ~ sen parempi (» § 639 huom.).
Edellinen pykälä