Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Verbikantaiset muuttumisjohdokset > § 335 Refleksiivisiä johdoksia

§ 335 Refleksiivisiä johdoksia

Suuresta osasta transitiiviverbejä voi muodostaa refleksiivismerkityksisen johdoksen (Ut)U-johtimella. Toisaalta kaikki teot tai toiminnat eivät ole sellaisia, joita agentin olisi mahdollista tai ainakaan mielekästä kohdistaa itseensä. Jos refleksiivinen merkitys on epätodennäköinen tai mahdoton, johdoksen merkitys on automatiivinen, kuten verbeillä kaatua, aurautua, tislautua, tai johdosta ei voi muodostaa lainkaan. Aina refleksiivistä johdosta ei esiinny vaikka transitiiviverbin merkitys sallisikin refleksiivistämisen, esim. *tappautua, *moittiutua. Refleksiivijohdos voi puuttua myös morfologisten rajoitusten vuoksi: esim. le-verbeihin ei voi liittyä johdin -U- eikä yleensä U-loppuinen yhdysjohdinkaan.

Muuttumisjohdosten morfologisista tyypeistä leimallisimmin refleksiivisiä ovat UtU-johdokset, etenkin jos kantavartalo on kolmitavuinen (asetta-utu-a, varusta-u-tu-a). Refleksiivistä käyttöä on jonkin verran myös pelkän U-johtimen sisältävillä verbeillä, mutta VntU- ja tU-johdoksilla vain marginaalisesti. Yleisimmin nämä kolme johdostyyppiä ovat käytöltään automatiivisia.

Merkitykseltään refleksiivistä johdosta vastaa rakenne, jossa johdoksen kantaverbin objektina on refleksiivipronomini itse (» § 729731), esim. peseytyä ~ pestä itsensä, pelastautua ~ pelastaa itsensä, työntyä ~ työntää itsensä. Epätyypillisempää itse-pronominin käyttö on, jos subjektin tarkoite ei ole elollinen agentti ja ilmaus on siis automatiivinen, esim. – – investointi maksaa itsensä takaisin (l). Refleksiivinen pronominirakenne on mahdollinen johdoksen puuttuessakin, esim. tappaa itsensä, moittia itseään, esitellä itsensä, myydä itsensä. Samoin jos U-vartaloinen johdos on käytöltään lähinnä automatiivinen (kuten likaantua tai näkyä) mutta sen kantaverbi toisaalta on semanttisesti refleksiivistettävissä, toimii refleksiivisenä ilmauksena pronominillinen rakenne: liata itsensä, nähdä itsensä. Myös objektiton verbi voi tekstiyhteydessä olla merkitykseltään refleksiivinen, esim. heittää pitkäkseen ’heittäytyä’, panna maata ’paneutua’ (transitiiviverbien muusta intransitiivisesta käytöstä » § 460).

Huom. Refleksiivisyyttä on vanhemmassa kirjakielessä, kansanrunoissa ja itämurteissa ilmaistu myös erityisillä taivutusmuodoilla, esim. loi-he lausumaan; Siitä vanha Väinämöinen korjasta kohottele-ksen.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot