Johtimen -ne- (: -t-) sisältävät muuttumisjohdokset ovat yleensä adjektiivikantaisia. Johdostyyppiin kuuluu n. 150 sanakirjalekseemiä, joista osa on nykykielessä harvinaisia; tyyppi ei myöskään juuri kartu. Johdin ‑ne- liittyy tavallisimmin kaksitavuiseen A-vartaloon, jolloin vartalon loppu-A korvautuu e:llä (halpe-ne-, lieve-ne-; poikkeus: mätä-ne-), tai eA-adjektiiviin, jonka loppu-A jää pois ja kantavartalo on siten kaksitavuinen (kalpe-ne-, tihe-ne-). Harvemmin ne-johdin liittyy kaksitavuiseen O-, e- tai U-vartaloon (huono-ne‑, suure-ne-, paksu-ne-); tällöin vartalovokaali yleensä säilyy (poikkeus on esim. heikke-ne-). ne-verbien muita kantasanoja ovat eräät kaksivartaloiset, vokaalivartaloltaan kolmitavuiset adjektiivit (lyhene- < lyhyt; happane- < hapan).
Kantana oleva adjektiivi ilmaisee useimmiten suhteellista ominaisuutta. Joissain ne-verbeissä kantana on lekseemiä edustamaton nominivartalo.
ne-johdoksen kuvaama muutos koskee yleensä subjektitarkoitteen laatua, jolloin verbi on merkitykseltään translatiivinen, kanta-adjektiivin tarkoittamaksi muuttumista ilmaiseva (» § 337). Muut kuin adjektiivikantaiset ne-verbit ilmaisevat muutosta määrässä (enetä, vähetä) tai paikallisessa tai ajallisessa ulottuvuudessa (edetä, loitota, lähetä, ulota).
ne-verbit ovat tyypillisesti intransitiivisia. Transitiivisia ovat vain paeta ja lähetä, jotka eivät ole semanttisesti translatiivisiakaan. Merkitykseltään poikkeavia ovat myös ’uskaltamista’ tarkoittavat iljetä, juljeta ja rohjeta, jotka saavat infinitiivitäydennyksen (rohkenen lähteä), sekä liietä, kyetä, raueta ja tarjeta. Nykykielen kannalta kantasanattomia ovat mm. verbit erkanee, hälvetä, kyetä, liueta ja paeta (korrelaatteja niillä tosin on, esim. erkaantua, kyky, liukas).
ne-verbi ei ole muodostettavissa kaikista kantasanaksi periaatteessa sopivista adjektiiveista: *arkenee, *höhlenee, *pulskenee, *pirtenee, *upenee. Tällöin muuttumisjohdoksen voi johtaa toisella johtimella (pulsk-istu-a, pirte-yty-ä) tai muuttumista ilmaistaan muuttua ~ tulla araksi -tyyppisillä ilmauksilla. Joillain ne-verbeillä on synonyyminaan eA- tai iA-vartaloinen supistumaverbi, esim. aukenee ~ aukeaa, lämpenee ~ lämpiää (» § 77). Vaikka ne-johdostyyppi ei ole produktiivinen, satunnaisesti voi silti esiintyä tuoreita ne-verbejä:
Huom. Joistakin ne-verbeistä ei ole käytössä A-infinitiivin muotoa, esim. erkanee (: ?erata) ja paranee (joka vastaa adjektiivia hyvä). ne-verbien konsonanttivartalon lopussa on n:n sijaan yleensä t (kalvet-koon, kalvet-tiin), aktiivin NUT-partisiipissa n (kalven-nut). Nämä muodot ovat siis samanasuiset kuin supistumaverbeillä (vrt. ruvet-koon, ruvet-tiin, ruven-nut). ne-verbeistä johdetuissa tA-verbeissä kantavartalo on n-loppuinen (kalven-ta-a).