Nominikantainen muuttamisjohdos on transitiivinen, merkitykseltään kausatiivinen verbijohdos, joka ilmaisee muuttamista kantasanan tarkoittamaksi tai muunlaista muutokseen johtavaa tai tähtäävää toimintaa, jossa kantasanan tarkoite on osallisena. Tilanteesta ei erotu aiheuttavaa ja aiheutettua tapahtumaa samaan tapaan kuin verbikantaisilla kausatiiveilla, koska nominikantaisella johdoksella ei ole kantaverbiä edustamassa aiheutettua tapahtumaa.
Nominikantaisilla muuttamisjohdoksilla on joitakin keskeisiä merkitysryhmiä (» asetelma 76). Näistä faktiivisessa ryhmässä kantasanoina esiintyy adjektiiveja ja substantiiveja, muissa lähinnä vain substantiiveja. Semanttisesti muuttamisjohdosten ulkopuolelle jäävät essentiaaliset johdokset kuten niskuroida, sairastaa (» § 308 ryhmä c), jotka yleensä myös ovat syntaktisesti intransitiivisia.
| Faktiiviset: kantasanan tarkoittamaksi tekeminen | ‑(i)ttA‑, ‑OittA‑, ‑Oi‑, ‑UttA‑, ‑(i)stA‑, ‑tA‑, ‑i‑, ‑itse‑, ‑A‑ | letittää, hankaloittaa, luetteloida, nopeuttaa, puhdistaa, hidastaa, pätkiä, vangita, kasata, löysätä |
| Instruktiiviset: kantasanan tarkoitteella varustaminen | ‑(i)ttA‑, ‑Oi‑, ‑(i)stA‑, ‑tA‑, ‑i‑, ‑itse‑, ‑A‑ | jauhottaa, otsikoida, aseistaa, kehystää, rastia, kalkita, rasvata |
| Privatiiviset: kantasanan tarkoitteen poistaminen | ‑ttA‑, ‑(i)stA‑, ‑tA‑, ‑i‑, ‑O‑, ‑A‑ | pölyttää, suomustaa, kuoria, vesoa, ilmata |
| Instrumentatiiviset: kantasanan tarkoitteen avulla toimiminen | ‑(i)ttA‑, ‑Oi‑, ‑(i)stA‑, ‑tA‑, ‑i‑, ‑O‑, ‑itse‑, ‑A‑ | puukottaa, pensselöidä, savustaa, keihästää, nokkia, vihtoa, naulita, harjata |
| Direktionaaliset: kantasanan tarkoittamaan paikkaan tai tilaan saattaminen | ‑(i)ttA‑, ‑Oi‑, ‑A‑ | nauhoittaa, piilottaa, varastoida, kuopata |
Kaikkiin merkitysryhmiin kuuluu morfologisesti useanlaisia verbejä: kausatiivisten (t)tA-vartaloisten lisäksi Oi-, i-, O- ja itse-johtimisia sekä supistumaverbejä. Samanlainen merkityssisältö voi myös olla (t)tA-verbeistä johdetuilla le-verbeillä kuten hiekoitella ’varustaa hiekalla (toistuvasti)’ tai jarrutella. Semanttiset ryhmät ovat ylipäätään prototyyppisiä keskittymiä, ja on runsaasti myös niiden merkitysytimestä kauemmaksi jääviä johdoksia, etenkin Oi- ja supistumaverbeissä.
Nominikantaisen muuttamisjohdoksen merkityssisältö riippuu verbikantaista selvemmin kantasanan merkityksestä, varsinkin jos kantana on substantiivi. Esimerkiksi ttA-johdokset tarkoittavat tapauksittain kantasanan tarkoitteeksi tekemistä (leti-ttä-ä), sillä varustamista (jauho-tta-a) tai sen käyttämistä välineenä (kumi-tta-a).
Myös yksittäinen johdos voidaan tulkita usean merkitysryhmän mukaisesti. Esimerkiksi instruktiivisten johdosten kantasana ilmaisee paitsi sitä, millä jokin tulee varustetuksi, samalla usein myös toiminnan välinettä (instrumentatiivinen merkitys), esim. laastaroida (< laastari). Faktiivinen ja direktionaalinen merkitys puolestaan yhdistyvät esim. sellaisissa Oi-verbeissä kuin kapseloida ’tehdä kapseli(ksi)’ ~ ’panna kapseliin’, luetteloida tai paketoida. i-johdos kynsiä ja o-johdos meloa taas ovat yhtä lailla frekventatiivisia muuntelujohdoksia (» § 351–) kuin instrumentatiivisiin muuttamisjohdoksiinkin luettavia.
Nominikantaisen muuttamisjohdoksen merkitystulkinta syntyy siis johtimen, kantasanan, käyttöyhteyden ja yleistiedon yhteisvaikutuksesta. Mahdollisia merkityksiä on useita, mutta yleensä yksi on vakiintunut. Esimerkiksi verbin kuiduttaa sanakirjamerkitys on faktiivinen ’hajottaa kuiduiksi’, mutta periaatteessa mahdollisia merkityksiä olisivat myös instruktiivinen ’varustaa kuidu(i)lla’, instrumentatiivinen ’käsitellä kuidu(i)lla’ tai jopa direktionaalinen ’saattaa kuidun sisään’.
Huom. 1. Kangasmaa-Minn (1982: 49) on jakanut nominikantaiset verbijohdokset abstrakteihin ryhmiin verbiprosessin ja verbin argumenttien perusteella. Yhdessä ryhmässä kantanomini edustaa passiivista osallistujaa (esim. salamoida, sorsastaa), toisessa joko statiivista (esim. isännöidä, kukoistaa) tai dynaamista tila-argumenttia (esim. kangistaa, vähetä) ja kolmannessa instrumentatiiviargumenttia (esim. lapioida).
Huom. 2. Nominikantaisissa muuttumisjohdoksissa (» § 337 asetelma 79) on muuttamisjohdosten faktiivisen merkitysryhmän vastineena translatiivinen (kantasanan tarkoitteeksi muuttuminen), instruktiivisen vastineena reseptiivinen (kantasanan tarkoitteella varustetuksi tuleminen) ja direktionaalisen vastineena samanniminen ryhmä.
Edellinen pykälä