VISK - § 351 Muuntelujohdosten merkityksestä

SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuntelujohdokset > Yleistä > § 351 Muuntelujohdosten merkityksestä

§ 351 Muuntelujohdosten merkityksestä

Muuntelujohdokset ilmaisevat toimintaa, tapahtumaa tai tilaa jotenkin modifioituna. Muuntelujohdosten johdinten eli modifioijien semanttinen vaikutus kohdistuu verbin ilmaiseman tekemisen tai tapahtumisen laatuun, ns. teonlaatuun (» § 1500), mutta ei yleensä verbin valenssiin tai subjektin ja objektin suhteisiin. Tällainen muuntelutehtävä on frekventatiivisilla ja momentaanisilla verbinjohtimilla. Muuntelujohdos kertoo esim. kuvattavan tilanteen toistuvuudesta, jatkuvuudesta, rajaamattomuudesta, kestosta tai hetkellisyydestä; ilmiö kytkeytyy aspektiin (» § 1498–).

Frekventatiivisilla johdoksilla ilmaistaan toistuvuutta ja jatkuvuutta. Niiden tärkeimmät johtimet ovat -le- (myös erilaisten yhdysjohdinten loppuosana; » § 358 – 362), -i-, -ksi-, -hti- ja -O-. Varsinkin le-johdoksilla voi olla toistuvuuden ja jatkuvuuden ohella tai sijasta muunkinlaista merkityssisältöä (» § 354). Momentaanisuudella puolestaan tarkoitetaan hetkellisyyttä, punktuaalisuutta. Keskeiset momentaaniset johtimet ovat -AhtA- ja -Aise-. Esimerkkejä muuntelujohdoksista:

Ajelen harrikalla ja grillailen kanankoipia kotona. Otan iisisti, enkä hoppuile. (l) | Vesiperhosia näkee lentelemässä lokakuulle asti. Veden pintakalvosta putkahtelee ilmoille aikuisia, jotka kiirehtivät rantakasvillisuuden suojaan kuivattelemaan siipiään. (L) | Virkavallalla riittäisi töitä varsinkin iltapäivisin, jolloin ryyppyporukka alkaa sammuilla ja vähän sitä ennen kuseskella, räkiä ja oksennella lähitalojen porttikonkeihin ja rappujen edustalle. (l) | Vasara syöttää, Lehtinen pysäyttää päällään jalkoihinsa, käännähtää ja vetäisee Paijan vierestä takatolpan kautta: 2–1. (l)

Muuntelujohdoksiin kuuluu sekä transitiivisia että intransitiivisia kantasanoiltaan erilaisia verbejä. Johtimen modifioiva vaikutus on selvin verbikantaisissa tai ‑korrelaatillisissa tapauksissa: muuntelujohdos suhteutuu tällöin toiseen verbiin, josta se eroaa ilmaisemansa tekemisen tai tapahtumisen laadun suhteen. Toisaalta myös muuntelujohdosten nominikantaiset ja kantasanattomat verbit ovat teonlaadultaan samankaltaisia kuin saman morfologisen tyypin verbikantaiset johdokset.

Verbikantaisen frekventatiivijohdoksen käyttö on sikäli valinnaista, että johdos ja sen kantaverbi periaatteessa yleensä käyvät samaankin käyttöyhteyteen:

Helsingin rakennusten katoilta ja ikkunaräystäiltä on viime päivinä putoillut runsaasti lunta ja jäätä jalankulkijoiden sekaan. Lunta ja jäätä on pudonnut myös suoraan jalankulkijoiden päälle. (L) | – – kaikenikäiset hyväkuntoiset ihmiset ajelevat lähelle hautoja. – – Autoilla ajettiin liikennemerkeistä välittämättä pitkin käytäviä, jopa hautojen päällä. (L)

Huom. Nimitystä frekventatiivinen on aiemmin käytetty niistä johdostyypeistä, jotka kuvaavat pääasiassa toistuvuutta (esim. ‑le-), ja nimitystä kontinuatiivinen niistä, joiden on katsottu kuvaavan lähinnä jatkuvuutta (esim. ‑i-) (Kytömäki 1992: 221–228). Kuitenkin yhden ja saman morfologisen tyypin verbeissä voi olla kummankinlaisia (kantaverbistä riippuen), eivätkä frekventatiivisuus ja kontinuatiivisuus toisaalta ole käsitteinäkään jäännöksettä erotettavissa toisistaan. Tapahtuman toistumisesta voi esim. hahmottua samanlaisena jatkuva tila. Tässä kieliopissa sisällöltään frekventatiivisista ja kontinuatiivisista johdoksista käytetään yhteisnimitystä frekventatiivinen (jakso Frekventatiiviset johdokset » § 353–).