Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttamisjohdokset > Muuttamisjohdosten morfologiset tyypit > hidas-ta-a, täyt-tä-ä, karis-ta-a > § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys

§ 319 tA-verbien rakenne ja merkitys

tA-johtimisia verbejä on n. 300 nominikantaista ja vajaat 150 verbikantaista sanakirjalekseemiä. Tyyppi on karttuva ja sen johdokset yleensä semanttisesti kausatiivisia tai ainakin transitiivisia. Merkitykseltään tyypillisten muuttamisjohdosten (» § 317 asetelma 76) lisäksi tA-verbeissä on intransitiivisia, esim. essentiaalisia muodosteita: jänistää, sairastaa, vihertää, askeltaa, kokoustaa.

Johdin ‑tA- liittyy konsonanttivartaloon, joka on kaksitavuinen (kaunis-ta-a, nivel-tä-ä; karis-ta-a, suuren-ta-a), harvemmin yksitavuinen (täyt-tä-ä, pääs-tä-ä) (» § 318 asetelma 77). Poikkeuksen kannan konsonanttivartaloisuuteen tekevät jotkin yksitavukantaiset tapaukset (jää-tä-ä, sää-tä-ä).

 
Substantiivikantaisia: ennustaa, höyhentää, jäsentää, kehystää, keihästää, laitostaa, pengertää, porrastaa, säveltää, valjastaa; hirttää, mieltää, puoltaa, varttaa, ääntää | Adjektiivikantaisia: altistaa, avartaa, hidastaa, kumartaa, madaltaa, tiivistää, valmistaa; aikaistaa, ensisijaistaa, inhimillistää, rationaalistaa, sisäistää, suomalaistaa, työllistää; toistaa, täyttää | Verbikantaisia: alentaa, heikentää, sumentaa; helistää, kolistaa, vilistää; haistaa, päästää

Nominikantaisten tA-johdosten yksi keskeinen kantasanaryhmä ovat inen-adjektiivit, joista syntyy runsaasti myös uudismuodosteita, esim. kaavamaistaa, kerronnallistaa, kurinalaistaa, myöhäistää (sl). Muutamassa tapauksessa kolmitavuinen A-loppuinen adjektiivi esiintyy tA-johtimen edellä kaksitavuisena konsonanttivartalona (kihar-ta-a, madal-ta-a; vrt. kihara, matala), vaikka tämän adjektiivin taivutusmuodoissa ei esiinnykään konsonanttivartaloa.

Verbikantaisten tA-johdosten suurin kantasanaryhmä ovat ne-vartaloiset verbit, esim. alentaa (< alene-), heikentää (< heikkene-). Tällaisissa ntA-verbeissä kanta-adjektiivi on niin läpinäkyvä, että verbin voi ajatella motivoituvan myös suoraan siitä eikä välttämättä ne-verbin kautta, esim. heikentää ’tehdä heiko(mma)ksi’ (~ ’aiheuttaa että heikkenee’). tA-johdoksia voi muodostaa myös ise-verbeistä (kilistää < kilise-), mutta ei yleensä Aise- tai le-verbeistä (*vetäis-tä-ä, *ajatel-ta-a; huom. kuitenkin le-kantaiset kirvel-tä-ä, palel-ta-a). ise-kantainen tA-johdos voi olla myös intransitiivisessa käytössä, esim. auto huristaa tiellä (» § 476).

Huom. 1. Jotkin tA-johdokset ovat samanhahmoisia muunlaisten vartaloltaan tA-loppuisten johdosten kanssa. Erona on tällöin kannan ja johtimen rajakohdan sijainti, esim. varas-ta-a vrt. koro-sta-a; saalis-ta-a vrt. haal-ista-a; jäsen-tä-ä vrt. täyde-ntä-ä.

Huom. 2. Kaksitavuisten tA-vartaloisten verbien mieltäminen johdokseksi on usein vähemmän selvää kuin kolmitavuisten: kaksitavuiset ovat keskimäärin leksikaalistuneempia. Historiallisesti tA-johdoksiksi katsottavia, mutta nykykielessä rakenteeltaan jakamattomia ovat esim. verbit hiertää, huurtaa, kattaa (< kansi), kieltää, kiertää, kiiltää, kuultaa, liittää (< liki-), siirtää, suotaa, syytää, uurtaa, vaihtaa, vuotaa. Varsin läpinäkymättömiä ovat myös esim. huoltaa (< huoli), kaartaa, piirtää, saartaa ja säätää (< sää ’järjestys’). Johdokseksi tyystin osoittamattomia tA-vartaloisia verbejä ovat esim. antaa, estää, hiihtää, huutaa, joutaa, kantaa, kääntää, noutaa, pyytää, raataa, sataa, sietää, soutaa, väistää.

Huom. 3. Johtimennimitykseen ”TA” on voitu lukea paitsi tA-johdokset myös supistumaverbit (esim. Kytömäki 1977; 1992). Tässä kieliopissa tA-johtimiset verbit ja supistumaverbit katsotaan kuitenkin eri morfologisiksi tyypeiksi.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot