Johdin ‑VntU- liittyy nominin tai verbin kaksitavuiseen loppuvokaaliltaan lyhyeen (vahvaan) vokaalivartaloon tai verbin kaksitavuiseen AA- tai kolmitavuiseen VA-loppuiseen (vahva-asteiseen) supistumavartaloon (» § 339 asetelma 80). Johtimen ntU-ainesta edeltää vartalovokaali pitkänä (ikä-änty-ä, sotke-entu-a; halva-antu-a, viera-antu-a). Kolmitavuisesta supistumavartalosta jää johtimen edellä pois vokaaliyhtymän loppu-A (repe-enty-ä, koko-ontu-a), samoin kantoina harvinaisista eA-nomineista (selke-enty-ä, soke-entu-a) Kolmitavuinen itse-verbi toimii VntU-johdoksen kantana ilman tse-ainesta (häiri-inty-ä).
VntU-johdoksia on runsaat 200 sanakirjalekseemiä: substantiivi- ja verbikantaisia kumpiakin vähän vajaat sata ja muita nominikantaisia parikymmentä. Kantaverbi on yleensä transitiivinen. Verbikantaiset VntU-johdokset ovat merkitykseltään tavallisesti automatiivisia.
VntU-johdokset ovat yleensä morfologisesti ja semanttisesti läpinäkyviä. Kantasanattomia tosin ovat esim. eltaantua, kimpaantua, rispaantua ja suivaantua. Joskus johdinaineksena on ‑intU-, jonka i-aines ei ole peräisin kantasanan yksikkövartalosta, esim. järkiintyä, nälkiintyä, reikiintyä. VntU-johdoksen rinnalla esiintyy usein samakantainen UtU-johdos (» § 345).
Joidenkin VntU-johdosten kantana on poikkeuksellisesti intransitiivinen verbi, esim. kuoleentua, peruuntua, repeentyä (vrt. vastaavanlaiset UtU-johdokset » § 343 ryhmä b). Muita semanttisesti erikoisia tai läpinäkymättömiä VntU-johdoksia ovat esim. erääntyä, harjaantua, hikeentyä ’menettää malttinsa’, ilmaantua ’ilmestyä, tulla ilmoille’, leipääntyä, pihkaantua, siunaantua.
Etenkin nominikantaisten VntU-johdosten karttuvuudesta kertovat esim. seuraavat vakiintumattomat uudismuodosteet:
Huom. Refleksiivinen käyttö on VntU-johdoksille harvinaista: silkkiin pynttääntyneitä naisia (K); – – toistasataa oppilasta sulloontui – – Ukko-laivan toiselle puolelle (L).