Frekventatiivinen verbijohdos kuvaa tyypillisesti sellaista tilannetta, jossa teko, toiminta tai tapahtuma toistuu useaan kertaan tai jossa se on luonteenomainen tai jatkuva (frekventatiivisista johtimista » § 357). Frekventatiivisessa perustapauksessa johdos ilmaisee kanta- tai korrelaattiverbin tarkoittaman tapahtuman toistumista eli iteratiivista tilannetta (a). Toistuminen on erityisen selvää silloin, kun teon tai toiminnan kohteita, suorittajia tai osallistujia (b) on useita ja se on siten distributiivista.
Toistuvuus tai toistettavuus edellyttää, että kantaverbin tarkoittama yksittäinen tapahtuma on perusluonteeltaan rajattu: joko punktuaalinen tai duratiivinen teelinen tapahtuma (aspektuaalisista tilannetyypeistä » § 1501 – 1507). Toistuvuus voi hahmottua jatkuvuudeksi etenkin, jos toistuva tapahtuma on hetkellinen tai lyhyt ja se tapahtuu lyhyin ja tasaisin väliajoin kuten ise-verbeissä (kolista, rapista, väristä) tai esim. verbissä värähdellä.
Frekventatiivijohdoksen kuvaaman kokonaistapahtuman toistuvat osat eivät välttämättä ole identtisiä, vaan kyseessä voi olla myös keskenään erilaisten osatapahtumien sarja, kuten verbeissä etsiskellä, herätellä, irrotella, siirrellä, suostutella, tarkistella tai valmistella. Itse asiassa vain harvoin frekventatiiviverbin kattamat osatapahtumat ovat täysin identtisiä, toistuvat tasavälein tai ovat ajallisesti ja paikallisesti tarkkarajaisia.
Toistuminen pitkän aikajakson kuluessa ja pitkinkin välein on tyypillistä habituaaliselle tilanteelle (c) (» § 1501). Myös tällöin korostuu tilanteen jatkuvuus.
Toisenlaisia frekventatiivijohdoksia ovat sellaiset, joiden kanta- tai korrelaattiverbi ei kuvaa kerrallista tapahtumaa vaan tilaa tai duratiivista ateelistä tapahtumaa (d). Tällöin frekventatiivijohdos on aspektuaalisesti samantyyppinen kuin kantaverbinsä, mutta välittää kantaverbistä poiketen yleensä mielikuvan tilanteen sisäisestä vaihtelusta, joka on luonteeltaan epäsäännöllistä tai sattumanvaraista tai myös jaksoittaista tai toistuilevaa. Frekventatiivijohdoksen kuvaama tila ei yleensä ole homogeeninen, eikä siten tyypillinen tila (» § 1502 – 1503).
Frekventatiivisten johdostyyppien nominikantaiset ja kantasanattomat verbit (e) ovat verbikantaisten kaltaisia merkitykseltään: esim. lehteillä, tehtailla ja elehtiä tarkoittavat toistuvaa ja haaveilla, lorvailla ja murehtia lähinnä jatkuvaa tapahtumaa.
Frekventatiivisissa johdostyypeissä on runsaasti myös leksikaalistumia ja erikoismerkityksisiä verbejä, joiden merkityksessä frekventatiivijohdoksille ominainen toistuvuus tai jatkuvuus ei välttämättä ole kovin leimallista, esim. kohdella, nuhdella, totella, turmella, runnella, riidellä, viljellä, runoilla, kieliä, tervehtiä, velkoa. Etenkin i- ja o-johtimisista verbeistä vain osa on merkityksensä puolesta frekventatiivisia. le-johtimisilla on myös essentiaalista käyttöä (» § 308 ryhmä c), esim. hölmöillä, köyhäillä, lepsuilla, patsastella.
Huom. Toistuvuuden tai jatkuvuuden merkitys säilyy frekventatiiviverbeistä johdetuissa muuttamisverbeissä, esim. ajeluttaa (< ajella), hypittää (< hyppiä), tärisyttää (< täristä). Toistuvaa tekoa tai tapahtumaa voi ilmaista myös johtamaton verbi tai muuttamis- tai muuttumisjohdos, esim. kitkeä, lypsää, silittää, taputtaa, vatkata tai deskriptiiviset hihittää, kikattaa, kutittaa, lepattaa, piipittää, polskuttaa, räpyttää.
Edellinen pykälä