Muuntelujohdokset ovat yksi aspektin ilmaisukeino. Frekventatiiviset johdokset (» § 353 – 355) ovat tyypillisesti rajapakoisia ja ilmaisevat rajaamatonta, duratiivista tilannetta. Tämä koskee niin toistuvuutta kuin jatkuvuuttakin kuvaavia frekventatiiviverbejä. Luontaisesti rajattua tilannetta ilmaisevat puolestaan momentaaniset johdokset (» § 368 – 370): nämä verbit ovat rajaavia ja niillä kuvataan punktuaalista tapahtumaa. Yleensä muuntelujohdos poikkeaa aspektiominaisuuksiltaan kanta- tai korrelaattiverbistään. (Aspektista » § 1498–.)
Frekventatiivijohdoksilla voidaan ilmaista myös muuta kuin niille luontaista aspektia. Lauseen aspektitulkintaa ohjaavista elementeistä keskeinen on objekti: frekventatiivijohdoksen objekti on tyypillisesti partitiivissa ja lause aspektiltaan rajaamaton, mutta totaaliobjektilla voidaan osoittaa loppuun vietyä tapahtumasarjaa, siis rajattua aspektia. Kun frekventatiivijohdoksen sisältävä lause, esim. lueskelin lehden, ilmaisee rajattua aspektia, kuvauksessa korostuu tulokseen johtaneen tilanteen sisäinen rakenne sekä tähän kulunut aika (vrt. johdoksen kantaverbin sisältävä ilmaus luin lehden).
Intransitiivinen johdosilmaus puolestaan tulkitaan aspektiltaan rajatuksi esim. rajaavan adverbiaalin avulla:
Momentaanisella johdoksella on usein rinnallaan kantaverbi tai verbikorrelaatti, joka kuvaa vastaavaa jatkuvaa tilaa, esim. nukahtaa – nukkua, istahtaa – istua, tai samaa kerrallista tapahtumaa korostamatta sen äkillisyyttä tai hetkellisyyttä, esim. käännähtää – kääntyä. Progressiivisessa rakenteessa momentaaniverbin tulkinta on lähinnä tapahtumaa ennakoiva: Katto oli romahtamassa; Olin (juuri) sitaisemassa narua kiinni (» § 1520).
Teonlaatua ilmaiseva johdin on siis aines, joka johtaa tulkitsemaan lauseen ensisijaisesti aspektiltaan rajaamattomaksi (frekventatiivinen johdin) tai rajatuksi (momentaaninen johdin), ellei jokin ilmauksessa anna aihetta muuhun tulkintaan.