VISK - § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys

SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttamisjohdokset > Muuttamisjohdosten morfologiset tyypit > kulje-tta-a, vaahdo-tta-a, lamaannu-tta-a > § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys

§ 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys

Johtimen ‑ttA- sisältäviä verbejä on yli 1 500 sanakirjalekseemiä. ttA-ainesta voi edeltää jokin foneemi, foneemijono tai toinen johdin, joka muodostaa sen kanssa yhdysjohtimen. Tärkeimmät ttA-loppuiset yhdysjohtimet ovat ‑UttA-, ‑tUttA-, ‑ittA- ja ‑OittA-.

Verbijohdoksia, joissa ‑ttA- on johtimena yksin eikä yhdysjohtimen loppuosana, on n. 1 000 sanakirjalekseemiä. Nämä verbit ovat yleensä transitiivisia, merkitykseltään kausatiivisia ja verbi- tai substantiivi-, harvemmin adjektiivikantaisia.

Verbikantaisia: elättää, hierottaa, kaduttaa, lennättää, loiskuttaa, munittaa, naurattaa, seisottaa, tainnuttaa; hermostuttaa, lamaannuttaa, palelluttaa, perehdyttää, rikastuttaa | Substantiivikantaisia: hyllyttää, jarruttaa, löylyttää, painottaa, pölyttää, raottaa, rytmittää, salaojittaa, sapettaa, selättää, sävyttää, tekstittää, valottaa | Adjektiivikantaisia: helpottaa, kesyttää, kovettaa, nolottaa

Johdostyyppi on karttuva. Uudismuodosteita edustavat esim. geelittää, mökittää, muhittaa, netittää (sl).

Johdin ‑ttA- liittyy (heikkoon) vokaalivartaloon (» § 318 asetelma 77). Kaksitavuinen kanta voi päättyä mihin vokaaliin hyvänsä (laula-tta-a, nurme-tta-a, hypi-ttä-ä, roko-tta-a, sido-tta-a, satu-tta-a), joskin A-vartaloisiin nomineihin liittyy tavallisemmin johdin -ittA- tai ‑istA- (» § 321, 327) ja i-vartaloisiin verbeihin johdin ‑tUttA- (» § 325). Eräissä ttA-verbeissä kantasanan loppuvokaali a (tai muukin loppuvokaali) edustuu o:na tai e:nä, esim. kuumottaa, punottaa, roikottaa, silottaa; kovettaa, kylmettää, päivettää. Kantana on myös yksitavuisia vartaloita (syy-ttä-ä, juo-tta-a), monitavuisia U- ja Oi-verbivartaloita (lamaannu-tta-a, arvioi-tta-a) sekä muutama eA-nomini (vokaaliyhtymä lyhenee lopusta: jähme-ttä-ä, ruske-tta-a).

Lisäksi ttA-johdostyyppiin kuuluu erilaisia leksikaalistumia: morfologisesti läpinäkyviä mutta merkitykseltään erikoistuneita muodosteita (a), nykykielessä kantasanattomaksi hahmottuvia verbejä, joilla historiallisesti on kantasana (b), sekä täysin läpinäkymättömiä tapauksia (c).

(a)

ehdottaa, huiputtaa, istuttaa ’panna multaan kasvamaan’, kannattaa ’maksaa vaiva’, koettaa, kusettaa ’petkuttaa’, käyttää ’hyödyntää, kuluttaa’, luottaa, lähettää, menettää, noudattaa, olettaa, pidättää, saattaa, saavuttaa, selittää, voittaa, yllättää

(b)

auttaa (< apu), koittaa (< koi), kuorruttaa (< kuortua ’kuorettua’), sälyttää (< säly)

(c)

odottaa, petkuttaa, usuttaa, vaikuttaa, valittaa, yrittää

Joillain ryhmän (a) leksikaalistumilla on myös leksikaalistumatonta käyttöä:

(d)

kusettaa koiraa (L) | Ja mikä mies kannattaa vaimollaan ja äidillään raskasta laatikkoa? (L) | Sovittu astioiden pesu tarkoittaa, että ne käytetään hanan alla – –. (L)

Intransitiivisia tai merkitykseltään muuten epätyypillisiä ttA-johdoksia ovat esim. jonottaa, kaasuttaa, piiputtaa, pyryttää ja tilaa ilmaisevat pullottaa, rusottaa, tuijottaa, deskriptiivisiä muodosteita (» § 309) esim. huljuttaa, kaakattaa, kismittää, pälpättää, retkottaa.

Huom. Joillakin ttA-johdoksilla on käyttöä, jossa johdoksen merkitys on sama kuin kantaverbin (myös » § 314):

johdattaa ~ johtaa, koskettaa ~ koskea, nostattaa ~ nostaa (PS), revittää ~ repiä, vedättää ~ vetää, vuodattaa ~ vuotaa

Joidenkin U-vartalokantaisten ttA-johdosten, kuten haudu-tta-a (< hautua) tai pilaannu-tta-a (< pilaantua), paljolti synonyymisena vastineena puolestaan on kyseisen U-vartaloisen verbin kantaverbi: hautoa = hauduttaa, pilata = pilaannuttaa.