Johtimen ‑ttA- sisältäviä verbejä on yli 1 500 sanakirjalekseemiä. ttA-ainesta voi edeltää jokin foneemi, foneemijono tai toinen johdin, joka muodostaa sen kanssa yhdysjohtimen. Tärkeimmät ttA-loppuiset yhdysjohtimet ovat ‑UttA-, ‑tUttA-, ‑ittA- ja ‑OittA-.
Verbijohdoksia, joissa ‑ttA- on johtimena yksin eikä yhdysjohtimen loppuosana, on n. 1 000 sanakirjalekseemiä. Nämä verbit ovat yleensä transitiivisia, merkitykseltään kausatiivisia ja verbi- tai substantiivi-, harvemmin adjektiivikantaisia.
Johdostyyppi on karttuva. Uudismuodosteita edustavat esim. geelittää, mökittää, muhittaa, netittää (sl).
Johdin ‑ttA- liittyy (heikkoon) vokaalivartaloon (» § 318 asetelma 77). Kaksitavuinen kanta voi päättyä mihin vokaaliin hyvänsä (laula-tta-a, nurme-tta-a, hypi-ttä-ä, roko-tta-a, sido-tta-a, satu-tta-a), joskin A-vartaloisiin nomineihin liittyy tavallisemmin johdin -ittA- tai ‑istA- (» § 321, 327) ja i-vartaloisiin verbeihin johdin ‑tUttA- (» § 325). Eräissä ttA-verbeissä kantasanan loppuvokaali a (tai muukin loppuvokaali) edustuu o:na tai e:nä, esim. kuumottaa, punottaa, roikottaa, silottaa; kovettaa, kylmettää, päivettää. Kantana on myös yksitavuisia vartaloita (syy-ttä-ä, juo-tta-a), monitavuisia U- ja Oi-verbivartaloita (lamaannu-tta-a, arvioi-tta-a) sekä muutama eA-nomini (vokaaliyhtymä lyhenee lopusta: jähme-ttä-ä, ruske-tta-a).
Lisäksi ttA-johdostyyppiin kuuluu erilaisia leksikaalistumia: morfologisesti läpinäkyviä mutta merkitykseltään erikoistuneita muodosteita (a), nykykielessä kantasanattomaksi hahmottuvia verbejä, joilla historiallisesti on kantasana (b), sekä täysin läpinäkymättömiä tapauksia (c).
Joillain ryhmän (a) leksikaalistumilla on myös leksikaalistumatonta käyttöä:
Intransitiivisia tai merkitykseltään muuten epätyypillisiä ttA-johdoksia ovat esim. jonottaa, kaasuttaa, piiputtaa, pyryttää ja tilaa ilmaisevat pullottaa, rusottaa, tuijottaa, deskriptiivisiä muodosteita (» § 309) esim. huljuttaa, kaakattaa, kismittää, pälpättää, retkottaa.
Huom. Joillakin ttA-johdoksilla on käyttöä, jossa johdoksen merkitys on sama kuin kantaverbin (myös » § 314):
Joidenkin U-vartalokantaisten ttA-johdosten, kuten haudu-tta-a (< hautua) tai pilaannu-tta-a (< pilaantua), paljolti synonyymisena vastineena puolestaan on kyseisen U-vartaloisen verbin kantaverbi: hautoa = hauduttaa, pilata = pilaannuttaa.