Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttamisjohdokset > Tunnekausatiivit > § 316 Nukuttaa, aivastuttaa, janottaa

§ 316 Nukuttaa, aivastuttaa, janottaa

Tunnekausatiivit ovat tunteita tai tuntemuksia kuvaavia verbejä, jotka esiintyvät omanlaisessaan lausetyypissä, tunnekausatiivilauseessa (» § 467, 905): niiden ensisijainen täydennys on ihmistarkoitteinen objekti, esim. minua väsyttää. Tunnekausatiivin johtimena on tavallisesti ‑ttA-, ‑UttA- tai ‑tUttA-, ja kantana on verbi tai nomini; kantasanattomia ovat esim. hauko(tu)ttaa, oksettaa, viehättää. Näiden lisäksi tunnekausatiivilauseessa voi esiintyä muunlaisia johdoksia (ahdistaa, paleltaa, tympäistä) ja johtamattomiakin verbejä (pistää, koskea, särkeä).

 
Verbikantaisia: aivastuttaa, ajatteluttaa, epäilyttää, hävettää, ilahduttaa, itkettää, kaduttaa, mietityttää, naurattaa, oudoksuttaa, suututtaa, syyhyttää, vapisuttaa, yskittää | Substantiivikantaisia: harmittaa, huvittaa, inhottaa, ihmetyttää, janottaa, pelottaa

Yleensä tunnekausatiivilausetta vastaa sisällöltään ainakin väljästi tunnekausatiivin kanta- tai korrelaattiverbin sisältävä transitiivilause:

(a)
Asia ajattelutti minua. vrt. Ajattelin asiaa. | Heitä pelotti kylmyys. vrt. He pelkäsivät kylmyyttä. | Äitiä kauhistuttaa pimeys. vrt. Äiti kauhistelee pimeyttä.

Erotukseksi tavanomaisista kausatiivisista muuttamisjohdoksista tunnekausatiivit voivat olla morfologisesti pleonastisia, tUttA-johtimisia (» § 325), esim. itke-tyttä-ä, hypi-tyttä-ä (b) (vrt. itkettää, hypittää). Johtimen pleonastisuus on merkkinä verbin käytöstä nimenomaan tunnekausatiivina.

(b)
pelottaa ja itketyttää (k) | Minua on harmituttanut se, että – –. (L) | Jonossa odottavia nauratti ja hypitytti – –. (l) | – No ei mua illalla enää puhututa, kun mua väsyttää – –. (K) | Nyt häntä ei enää huudatuta. (L)

Toisaalta monista tunnekausatiiveista esiintyy vain morfologisesti yksinkertaisempi variantti, esim. pelottaa, väsyttää (~ * pelotuttaa, *väsytyttää).

Tunnekausatiivit ovat karttuva verbityyppi; produktiivinen ryhmä on sellainen, jossa verbin merkityksenä on ’tekee mieli kantaverbin tai -substantiivin tarkoittamaa asiaa’, esim. laula-tta-a, kirjoit-utta-a, hihit-yttä-ä; karki-tutta-a (L) ’tekee mieli karkkia’; mua runoiluttaa tänään (E) ’tekee mieli runoilla’.

Huom. Tunnekausatiivien le-johtimiset edelleenjohdokset kuten harmitella (< harmittaa), kiukutella, pelotella tai säälitellä eivät ilmaise tunnetta vaan siihen liittyvää toimintaa eivätkä esiinny tunnekausatiivilauseessa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot