Tunnekausatiivit ovat tunteita tai tuntemuksia kuvaavia verbejä, jotka esiintyvät omanlaisessaan lausetyypissä, tunnekausatiivilauseessa (» § 467, 905): niiden ensisijainen täydennys on ihmistarkoitteinen objekti, esim. minua väsyttää. Tunnekausatiivin johtimena on tavallisesti ‑ttA-, ‑UttA- tai ‑tUttA-, ja kantana on verbi tai nomini; kantasanattomia ovat esim. hauko(tu)ttaa, oksettaa, viehättää. Näiden lisäksi tunnekausatiivilauseessa voi esiintyä muunlaisia johdoksia (ahdistaa, paleltaa, tympäistä) ja johtamattomiakin verbejä (pistää, koskea, särkeä).
Yleensä tunnekausatiivilausetta vastaa sisällöltään ainakin väljästi tunnekausatiivin kanta- tai korrelaattiverbin sisältävä transitiivilause:
Erotukseksi tavanomaisista kausatiivisista muuttamisjohdoksista tunnekausatiivit voivat olla morfologisesti pleonastisia, tUttA-johtimisia (» § 325), esim. itke-tyttä-ä, hypi-tyttä-ä (b) (vrt. itkettää, hypittää). Johtimen pleonastisuus on merkkinä verbin käytöstä nimenomaan tunnekausatiivina.
Toisaalta monista tunnekausatiiveista esiintyy vain morfologisesti yksinkertaisempi variantti, esim. pelottaa, väsyttää (~ * pelotuttaa, *väsytyttää).
Tunnekausatiivit ovat karttuva verbityyppi; produktiivinen ryhmä on sellainen, jossa verbin merkityksenä on ’tekee mieli kantaverbin tai -substantiivin tarkoittamaa asiaa’, esim. laula-tta-a, kirjoit-utta-a, hihit-yttä-ä; karki-tutta-a (L) ’tekee mieli karkkia’; mua runoiluttaa tänään (E) ’tekee mieli runoilla’.
Huom. Tunnekausatiivien le-johtimiset edelleenjohdokset kuten harmitella (< harmittaa), kiukutella, pelotella tai säälitellä eivät ilmaise tunnetta vaan siihen liittyvää toimintaa eivätkä esiinny tunnekausatiivilauseessa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä