Johdin ‑O liittyy tavallisimmin kaksitavuisiin A-vartaloisiin verbeihin (jak‑o, löyt-ö), harvemmin kaksitavuisiin e-vartaloihin (men-o, ol-o) tai AA-supistumavartaloihin (lep-o) (» § 222 asetelma 73). Johdin kiinnittyy (vahvaan) vokaalivartaloon, ja vartalon loppuvokaali jää pois sen edeltä. Tyyppiin kuuluu n. 150 sanakirjalekseemiä. Suurella osalla A- ja e-vartalokantaisista O-johdoksista on teonnimikäyttöä, mutta leksikaalistuneisuuskin on hyvin yleistä.
O-johdokset ovat kaksitavuisten A-vartaloiden yleisin teonnimityyppi. Näistä A-kantavartaloista hyvin moni on tA-loppuinen.
Tyypin elävyydestä kaksitavuisten tA-vartaloisten verbien teonniminä kertovat seuraavat satunnaisemmat muodosteet: jyystö (k), mättö (L), naitto, puurto, ryystö (l).
Joidenkin O-johdosten kantaverbinä on e-, AA- tai kolmitavuinen le-vartalo. Näissä johdoksissa on runsaasti leksikaalistumia.
Sekä kantavartaloltaan että merkitykseltään poikkeuksellisia O-johdoksia ovat esim. seuraavat:
Huom. Verbikantainen O-johtiminen substantiivi esiintyy morfologisena kantasanana eräissä kki-, kAs-, lA- ja lAinen-johtimisissa sanoissa, esim. ajokki, liidokki (» § 199, 247), tulokas, vaihdokas (» § 287), hoitola, juottola (» § 186), huutolainen, siirtolainen (» § 190 – 191), sekä yhdyssanan edusosana toimivissa (i)nen-johtimisissa adjektiiveissa, esim. lukutaitoinen, hyvätuottoinen, varmaheittoinen (» § 275). Toisaalta O-johdin voidaan näissä nähdä välittävänä aineksena, jonka avulla toinen nomininjohdin ylipäätään saadaan liitetyksi verbivartaloon.