Joihinkin (i)nen-johdoksiin sisältyy verbivartalo. Siihen (i)nen-johdin liittyy yleensä nominaalistavan johtimen välityksellä, esim. näk-ö-inen, helppokulk-u-i-nen, myönt-e-inen; tämä johdin on useimmiten ‑e(e)- (: ‑ex), ‑O, ‑U tai ‑ntA. Adjektiivin välitön morfologinen kantasana on siten deverbaalisubstantiivi (näkö, kulku), ei kuitenkaan aina aktuaalinen (*myönne). Joskus johdin liittyy suoraan verbivartaloon: ärty-inen, kotikuto-inen, huono-oppi-nen ’huono oppimaan’.
Verbivartaloisia (i)nen-adjektiivijohdoksia on kahdenlaisia: merkitykseltään (i)nen-adjektiiveille ominaiseen tapaan possessiivisia ja nominikantaiseksi katsottavia (a) sekä sellaisia yleensä yhdyssanan edusosana esiintyviä, jotka ilmentävät selvemmin vartaloverbinsä merkitystä (b). Ryhmän (b) adjektiivit ilmaisevat kantaverbin toimintaa geneerisesti tai futuurisessa merkityksessä: usein kyse on dynaamisen mahdollisuuden ilmaisemisesta. Ryhmään (a) kuuluu myös suhteutusadjektiiveja (» § 270 – 272).
Morfologisista tyypeistä keskeinen ovat einen-loppuiset. Johdinaines ‑einen liittyy yleensä tA-loppuisiin verbikantoihin, enimmäkseen kolmitavuisiin. Tyyppi on karttuva, suurimmalta osin oppitekoinen ja asiatyylinen.
Vastaavaa ex-johtimista substantiivia ei aina esiinny, esim. pitkäveteinen (*vede), puolipukeinen (*pue), aravalainoitteinen (*lainoite). Joskus parafraasiin sopii niin ex-substantiivi kuin sen kantaverbikin:
Ilman määriteosaa esiintyviä einen-johdoksia ovat esim. alisteinen, kielteinen, korosteinen, käänteinen, myönteinen, porrasteinen, sulkeinen. Semanttiselta kannalta nämäkin assosioituvat pikemmin verbiin kuin vastaavaan ex-johtimiseen substantiiviin. (Vrt. verbikantaiset llinen-johdokset » § 276; adverbityyppi (olla) rakenteilla » § 393.)
Edellinen pykälä