VISK - § 252 jA-sanojen muodostus ja koostumus

SISÄLLYS > SANAT > Nominijohdokset > Verbikantaiset substantiivijohdokset > Tekijännimet > anta-ja, pyöräili-jä > § 252 jA-sanojen muodostus ja koostumus

§ 252 jA-sanojen muodostus ja koostumus

Johtimella ‑jA muodostetaan verbeistä tekijän nimityksiä. Johdostyyppi on produktiivinen; kaikkien vartalotyyppien verbit ovat jA-johdosten kantasanoina mahdollisia. Johdin liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon (vetä-jä, opetta-ja, hyppää-jä). Vartalon loppu-e edustuu jA-johtimen edellä i:nä (luki-ja, suojeli-ja, tarvitsi-ja), supistumavartalon OA-vokaalisto usein OO:na (siivoo-ja ~ harv. siivoa-ja).

syöjä, urkkija, velkoja, korjaaja, meluaja, väärentäjä, ammuskelija, uneksija

Keskuspuisto on erittäin suosittu varsinkin viikonloppuisin, jolloin kesäaikaan kävelijät, koiran kävelyttäjät, lenkkeilijät, pyöräilijät ja rullasuksihiihtäjät tungeksivat samoilla kapeilla metsäpoluilla. (L) | Kellosepäksi ei pian opi, mutta ratkeamien ompelijaksi, puun liimaajaksi, ruuvien ja mutterien kiristäjäksi, maalin paikkaajaksi, ketjujen ja laakerien öljyäjäksi on jokaisesta. (k) | – – lapsi on huomattavasti nopeampi toipuja kuin aikuinen. (L)

jA-johdoksissa on niin vakiintuneita kuin tilapäisiäkin. Vakiintuneita ja termistyneitä ovat esim. ammattien tai toimien nimet kuten toimittaja, isännöitsijä, linja-autonkuljettaja, sairaanhoitaja, oopperalaulaja. Toisaalta edeltävässä tekstissä esiintyvä verbi tai deverbaalijohdos voi motivoida kerrallisen jA-johdoksen:

Tummakulmainen poika on puraissut vaaleakiharaisen silmäkulmaan ison punaisen jäljen. Hoitaja kertoo puraisijan isälle. (L)

jA-johdosten kantaverbeissä on niin tekemistä, tapahtumista kuin olemistakin kuvaavia. Kantoina ei kuitenkaan esiinny esim. modaalisia verbejä (*täytyjä, *voija), yksipersoonaisia luonnonilmiöverbejä (*sataja, *myrskyäjä), tunnekausatiiveja (*harmittaja, *haukotuttaja) tai muita ihmistarkoitteisen perussubjektin saamattomia, epäaktiivista tapahtumaa kuvaavia verbejä (*tapahtuja, *raikuja).

jA-johdoksilla voi olla kantaverbiltä periytyviä laajennuksia tai määriteosia. Teonnimistä poiketen jA-johdokselle ei ole verbilähtöinen jälkilaajennus mahdollinen, ei myöskään subjektia vastaava määrite tai määriteosa koska jA-johdos itsessään ilmaisee kantaverbin toiminnan suorittajan.

kartanlukija, siivelläeläjä, syrjästäkatsoja (PS), turvapaikkahakija (sl, L)

iltamiin menijät (k) | oven takana olijat (l) | metsä ja siellä liikkujat (L) | itsekseen höpisijä (L) | Unkarissa asuessaan Maija-Liisa Márton rupesi tekemään eri kieliltä kääntäjän vaikeaa työtä. (L) | Päätodistaja häntä vastaan on entinen alainen. (L) | – – vaikkeivät naurismaan vieressä filteillä lojuskelijat keskustelekaan – –. (K)

Huom. Tekijännimien ilmaisuvaihtoehtoina toimivat aktiivin VA- ja myös NUT-partisiipit. Esimerkiksi johdosta itkijä voi semanttisesti vastata niin itkevä- kuin itkenyt-partisiippikin: itkijä = itkevä ~ itkenyt (henkilö). Samoin maahanmuuttaja voi tarkoittaa paitsi maahan jo muuttanutta myös parhaillaan tai tulevaisuudessa maahan muuttavaa henkilöä. Partisiipit ovat tekijännimiä verbimäisempi ilmaisukeino, ja niihin sisältyy mahdollisuus ilmaista suhteellista aikaa, totaali- ja partitiiviobjektin eroa sekä passiivia. jA-johdoksen kuvaama toimijuus on usein luonteeltaan jatkuvaa, pysyvää, toistuvaa tai sellaiseksi käsitettyä, kun taas partisiipeilla ilmaistaan lähinnä tilapäisiä ja tilannesidonnaisia toimijasuhteita. Käyttöeroja tuottaa myös jA-johdokselle tyypillinen ihmistarkoitteisuus. (jA-johdoksia vastaavista partisiippi-ilmauksista » § 522 – 523, 532 ryhmä e.)