Johtimen ‑(U)ri sisältävissä substantiiveissa on n. 130 verbikantaista ja n. 40 nominikantaista sanakirjalekseemiä. Uudismuodosteet ovat mahdollisia. (Muodostusehdoista ja morfofonologiasta » § 254.)
Nominikantaiset Uri- (~ harvemmin ri-) johdokset ovat enimmäkseen substantiivikantaisia ihmisen (a) tai elottoman olion (b) nimityksiä.
Ryhmän (a) johdokset ovat usein luonteeltaan tekijännimiä verbikantaisten (U)ri-johdosten tapaan; johdoksen tarkoitteen harjoittama toiminta on olennaisessa yhteydessä kantasubstantiivin tarkoitteeseen.
Adjektiivikantaisia (U)ri-johdoksia on kourallinen: julmuri, laiskuri, saituri, tyhmyri, vasuri. Niistä useimmat ovat sävyltään negatiivisia, samoin kuin kätyri, niskuri ja monet verbikantaisetkin (U)ri-johdokset (» § 254). Joko nomini- tai verbikantaisiksi voidaan katsoa esim. kuormuri (< kuorma ~ kuormata), laivuri, soturi ja taikuri. Sanoissa posetiivari ja puolitonnari johdinainekseksi hahmottuu ‑ari.
ri-loppuisiin yksilönnimiin kuuluu myös arkityylisiä tai slangisanoja, esim. inkkari, kommari, pultsari, sivari (» § 216). Niiden lähtösana on yleensä jotenkin lyhentynyt, mutta toisaalta voinut slangisanojen tapaan saada fonologista lisäainesta (» § 215).
Huom. Johdosten lisäksi on muita yksilötarkoitteisia monitavuisia ri-loppuisia sanoja, kuten hilleri, jepari, kaakkuri, kaveri, sankari, tunari, viikari, öykkäri, sekä runsaasti lainasanoja, joiden lähtökohtana on lähinnä ruotsin re- tai englannin er-loppuisia sanoja, mm. elollisen olennon, kasvin ja teknisen laitteen nimityksiä:
Sellaiset lainasanat kuin kuppari, maalari, muurari, ryöväri voidaan nykykielessä hahmottaa myös johdoksiksi (< kupata jne.) (» § 254 huom.).
Edellinen pykälä