Suhteutusadjektiivi vertaa kahta entiteettiä jonkin ominaisuuden tai dimension suhteen (suhteutusadjektiiveista myös » § 609, 613). Täydennyksenä tai määriteosana esiintyy nomini (a), täydennyksenä myös useasanainen lauseke (b), joka on usein mittayksikön ilmaus.
Toisiinsa suhteutettavia entiteettejä edustavat ilmauksessa adjektiivin täydennys tai määriteosa (tai possessiivisuffiksi) ja toisaalta se substantiivi tai NP, jota adjektiivilla luonnehditaan: vasara – pää; hyvä – ruoka. Sitä dimensiota tai ominaisuutta, jonka suhteen entiteettejä verrataan, ilmaisee puolestaan (i)nen-adjektiivin kantasana (muoto, maku jne.).
Muodostuksensa perusteella suhteutusadjektiiveista erottuu kolme ryhmää:
Entiteettejä pikemmin kokonaisuuksina kuin minkään dimension suhteen vertaavat esim. adjektiivit kaltainen, luonteinen, mukainen, oloinen, tapainen, tyyppinen, täyteinen, veroinen sekä lainen ja moinen. Näistä useat ovat johdoksina kantasanastaan semanttisesti loitonneita tai kantasanattomia.