Komparaatiojohdoksia ovat komparatiivijohdokset ja superlatiivijohdokset. Niitä nimitetään myös komparaatiomuodoiksi (komparaation asemasta taivutuksen ja johtamisen välimaastossa » § 62). Komparaatiojohdokset ovat adjektiiveja ja adverbeja, joita käytetään vertailun ilmaisemiseen. Niiden muodostus on komparaatiota (» § 633–). Komparaation semanttisena edellytyksenä on adjektiivin kuvaaman ominaisuuden suhteellisuus (» § 603, 605). Adjektiiveista komparaatiojohtimella muodostetut komparaatioadjektiivit taipuvat produktiivisesti muiden nominien tavoin. (Komparaatioadverbeista » § 302.)
Komparaatiojohdokset sisältävät komparatiivin tai superlatiivin johtimen. Johtimet liittyvät genetiivivartaloon. Kantana on useimmiten adjektiivi tai partisiippi. Komparatiivi- ja superlatiivijohtimilla on seuraavat allomorfit (monikon i suluissa):
| Y NOM | Y vokaalivartalo, M NOM | Monikko | |
| Komparatiivi | ‑mpi | ‑mpA- ~ ‑mmA- | ‑mp(i)- ~ ‑mm(i)- |
| Superlatiivi | ‑in | ‑impA- ~ ‑immA- | ‑imp(i)- ~ ‑imm(i)- |
Komparatiivijohtimen edellä kaksitavuisten A-vartaloisten sanojen vartalovokaalina on e (vanhe-mpi, syve-mpi). Joistakin kaksitavuisista adjektiivistuneista VA-partisiipeista esiintyy sekä A:llinen että e:llinen komparatiivi (myyvempi ~ myyvämpi, aikaansaavampi ~ aikaansaavempi). Puhutussa kielessä e:llisyys voi koskea useampitavuisiakin (C)A-vartaloita (matale-mpi). Muu vartalovokaali säilyy.
Superlatiivijohtimen edeltä jää pois vartalon lyhyt loppu-A tai ‑e (hurj-in, mata-l-in, korke-in, pien-in, lyhy-in, avoim-in, valheellis-in), pitkä vartalovokaali lyhenee (terve-in, hita-in, lahjakka-in) ja loppu-i(i) korvautuu e:llä (falske-in, kalle-in). Sanojen tosi, täysi ja uusi superlatiivissa kantavartalo on s-loppuinen (uus-in).
Yleensä adjektiivilla on sekä komparatiivi- että superlatiivijohdos. Poikkeuksia tässä suhteessa ovat viimeinen (*viimeisempi, viimeisin) ja valmis (valmiimpi, *valmein). Toinen vertailuaste puuttuu myös mm. seuraavilta komparaatioadverbeilta: ennemmin (*ennimmin), nyttemmin (*nyttimmin), sittemmin (*sittimmin), äärimmi/llään, ‑lleen (*ääremmi/llään, ‑lleen), perimmältään (*peremmältään). Suppletiivisia komparaatiosarjoja ovat hyvä – parempi – paras ja paljon – enemmän – eniten. Muodostukseltaan poikkeuksellisia ovat pitempi, pisin ja lyhempi, lyhin (vrt. pitkä, lyhyt). Merkitykseltään superlatiivisia ovat myös immAinen-johtimiset adjektiivit (» § 281).
Komparaatiojohdoltaan poikkeuksellisia ovat kaksitavuiset A-vartaloiset sanat kiva, liila, metka ja risa. Niillä on kantavartaloltaan sekä a- että e-loppuinen komparatiivi: kivampi ~ kivempi, liilampi ~ liilempi, metkampi ~ metkempi, risampi ~ risempi. Superlatiivissa niistä sekä mm. sanoista leuhka, niukka, piukka, riuska, tiukka tavataan odotuksenmukaisen muodon ohella varianttia, jossa loppu-A:n tilalla on o: kivin ~ kivoin, liiloin, metkoin, risoin; leuhkin ~ leuhkoin, tiukin ~ tiukoin. Tällaisia monikon instruktiivimuodon kanssa samanasuisia superlatiiveja on myös kolmitavuisilla A-vartaloilla, esim. solakin ~ solakoin, tanakin ~ tanakoin, kipakimmat ~ kipakoimmat, napakimmat ~ napakoimmat, höppänin ~ höppänöin. (» § 48.)
Huom. (i)nen-loppuisissa yhdysadjektiiveissa komparaatiojohdin voi liittyä edusosan sijasta adjektiivimääriteosaan, esim. laaja-alaisempi ~ laajempialainen, pahanlaatuisin ~ pahimmanlaatuinen (» § 428).
Edellinen pykälä