Affektisia johdoksia käytetään muiden affektisten ilmausten (» § 1707) tavoin ilmaisemaan puhujan asennoitumista puheenalaiseen asiaan tai puhekumppaniin. Affektiset johdokset ovat enimmäkseen substantiiveja ja niitä esiintyy etenkin puhutussa kielessä. Affektisia käyttöyhteyksiä ja sävyjä on erilaisia, esim. hellittely, vähättely, pejoratiivisuus, leikillisyys, emotionaalisuus, ylätyylisyys, arki- tai slangityylisyys. Myös eräillä verbien johdostyypeillä on affektista käyttöä (» § 354).
Affektinen johdos voi ilmaista myös deminutiivisuutta, pienuutta. Tällöin kantasanana on yleensä substantiivi, esim. kirja-nen ’pieni kirja’, lehd-ykkä ’pieni lehti, lehtinen’. Puhtaan deminutiivisia tapauksia, jotka ilmaisevat vain kokoeroa kantasanan ja johdoksen tarkoitteen kesken, edustaa kuitenkin vain pieni osa affektisten johdosten käyttöesiintymistä.
Affektinen johtaminen on luonteeltaan tyylillistä, modifioivaa. Affektiselle johdokselle periaatteessa vaihtoehtoisena ilmaisukeinona on sen kantasana. Tosin merkitykseltään deminutiivisella johdoksella voi viitata kyseisen lajin suurikokoiseen edustajaan korkeintaan ironisesti, esim. 500-sivuinen kirjanen.
Tämän luvun johdosten ja johdostyyppien ilmaisusisältöä kutsutaan affektiseksi katsomatta siihen, onko merkityssisältö deminutiivinen vai muu. Affektisia johdostyyppejä tai muotteja ovat (i)nen-, O-, U-, Ut-, kkA-, (i)skO-, (i)skA-, (i)kkO-, kex-, li-, liini-, (U)lA-, (e)lO-, (e)rO-, (U)rA- ja rex-johdokset. Tyypeistä useimmat ovat karttuvia. Monilla niistä on muutakin kuin affektista käyttöä (esim. kex-johdoksilla » § 201, 257), ja myös yksittäiset sanat ovat voineet vakiintua merkitykseltään neutraaleiksi, esim. lautanen, maljakko, emo, vasikka, lihapyörykkä, lonkero. Osa affektisista johdoksista tai johdostyypeistä on nykykielessä harvinaisia ja kuuluu vanhahtavaan tyyliin, esim. venho, immyt. Osassa tyypeistä – etenkin k:llisen tai (U)lA-, (U)rA-, (e)lO-, (e)rO-lopun sisältävissä – on myös runsaasti johdosten hahmoisia mutta kantasanattomia muodosteita. Affektisten johdosten kantavartalo on usein deskriptiivinen; deskriptiivisanat ovat yksi affektisten sanojen laji (» § 154).
Huom. Affektisten johdosten suhde slangijohdoksiin (» § 214 – 220) on läheinen. Johtimen vaikutus kantasanaan ja johdosten käyttömotivaatio on niissä samankaltainen. Affektisten johdosten muodostus on kuitenkin vähäisempää kuin slangisanojen. Affektisten johdosten raja ei ole jyrkkä myöskään lapsen- tai hoivakielen muunlaisiin affektisiin sanoihin, joihin sisältyy sanavartalon äänteellistä modifiointia, esim. hampi ’hammas’, heppa ’hevonen’, mami ’äiti’, ma(s)su ’maha’, simmu ’silmä’, syykki ~ sylkky ’syli’, vaavi ’vauva’. Jossain määrin affektisia i-loppuisia läheisen ihmisen nimityksiä ovat isi, kulti, mummi, ukki ja tytti.