Kollektiivijohdos ilmaisee joukkoa tai kokonaisuutta, joka tyypillisesti koostuu johdoksen kantasanan tarkoitteista, esim. lihaksisto ’lihasten muodostama kokonaisuus’, ohjeisto, papisto, aallokko, pajukko, pentue. Kollektiivijohdokset ovat enimmäkseen substantiivikantaisia, ja kantasanan tarkoite on yleensä jaoton, laskettava entiteetti. Kollektiivijohdokset ovat osa laajempaa kollektiivisanojen luokkaa (» § 557).
Kollektiivijohdosten morfologisia tyyppejä ovat (i)stO- ja (i)kkO-johdokset sekä harvinaisemmat Uex-johdokset. Näistä (i)stO-johdokset ovat produktiivisin ja leimallisimmin kollektiivismerkityksinen tyyppi.
Kollektiivijohdos on sisällöltään monikollinen. Erona kantasanan monikkomuotoon on, että johdoksen tarkoite hahmottuu yhtenäisemmäksi, jaottomaksi ja rajatuksi kokonaisuudeksi (vrt. ohjeisto – ohjeet, aallokko – aallot, pentue – pennut); kollektiivijohdos voi itse esiintyä myös monikkomuotoisena. Aina kollektiivijohdoksen tarkoite ei suoranaisesti koostu kantasanan tarkoitteista: neuvosto, virasto, kehikko, puolue. Joillakin johdoksilla on samalla paikan merkitys, esim. pajukko, heinikko, vuoristo, kirjasto (paikkaa ilmaisevat johdostyypit » § 185 – 188). Kollektiivijohdoksia esiintyy myös sukuniminä: Haavikko, Niinistö, Katajisto.
Kollektiivisten (i)kkO- ja (i)stO-johdosten merkityserona on se, että (i)kkO-johdoksen ilmaisema kollektiivi on usein konkreettinen, kiinteä kokonaisuus, kun taas (i)stO-johdos voi käsitteistää kollektiiviksi myös toisiinsa abstraktimmassa yhteydessä olevia tai olevaksi miellettäviä samaan lajiin kuuluvia entiteettejä.
Joillakin substantiivikantaisilla, varsinkin paikkaa ilmaisevilla (i)kkO-johdoksilla on jokseenkin synonyyminen (i)stO-johtiminen vastine, esim. hyllykkö ~ hyllystö, kuusikko ~ kuusisto, pensaikko ~ pensa(i)sto. Samaa vaihtelua esiintyy sukunimissä, esim. Haavikko ~ Haavisto. Johdostyyppien rinnakkaisuus perustuu osaltaan murre-eroon: johdin ‑(i)stO on alkuaan länsimurteinen, ‑(i)kkO itämurteinen.
Pienen kollektiivijohdosten tyypin muodostavat isO-loppuiset sanat nuoriso, yhteisö, yleisö, ylhäisö ja alhaiso, joista muissa kuin nuoriso-sanassa on kantana inen-adjektiivi ja johtimena siten ‑O. Muiden substantiivijohdostyyppien kollektiivismerkityksisiä sanoja ovat mm. iO-johdokset emiö, hetiö, kasvio, lehtiö ja yhtiö (iO-johdoksista » § 187, 197, 204, 248) sekä eräät (llisU)Us-johdokset kuten kasvillisuus, kirjallisuus, varallisuus, runous ja tietous (» § 176). Kollektiivia ilmaisevat myös kunta-loppuiset yhdyssanat, esim. henkilökunta (~ henkilöstö), eläinkunta, ja ryhmäsanan joukko, lauma tms. edusosanaan tai -sananaan sisältävät yhdyssanat ja NP:t (» § 557, 592).
Edellinen pykälä