§ 183 kkO-sanojen merkityksiä

Tyypillisiä kollektiivismerkityksisiä (i)kkO-johdoksia ovat esim. aallokko, ruudukko ja solukko. Kollektiivinen merkitys voi kuitenkin ilmetä eri lekseemeissä eri tavoin. Usein (i)kkO-johdoksen tarkoittama kantasanan tarkoitteista koostuva kokonaisuus on esine tai muu artefakti, kuten seuraavissa:

Sellaisissa oppitekoisissa sanoissa kuin asteikko tai taulukko kollektiivinen merkityssisältö ei sen sijaan ole yhtä läpinäkyvä.

Joidenkin (i)kkO-johdosten tarkoite ei suoranaisesti koostu kantasanan tarkoitteista, vaan sisältää kantasanan tarkoitteen olennaisena osanaan tai kantasanan ja johdoksen tarkoitteiden välillä on muunlainen kuuluvuussuhde, esim. haulikko, ristikko, rullakko ’rullalava’, silmikko, valjakko (vrt. possessiiviset adjektiivijohdokset » § 261–). Kuuluvuussuhteeseen perustuvat myös sellaiset yksilön nimitykset kuin humalikko, karjakko, älykkö (» § 198). Oman pienen semanttisen ryhmänsä muodostavat kantasanan tarkoitte(id)en pitopaikkaa tarkoittavat johdokset kynttelikkö, mausteikko, kermakko ja sokerikko.

Monet kollektiivismerkityksiset (i)kkO-johdokset ovat samalla paikan nimityksiä. Kantana on yleensä jotain luonnonvaraisen kasvuston tai maaston yksikköä merkitsevä sana (b). Alaryhmä ovat metsän tai metsikön nimitykset, joissa kantana on puulajin nimi.

Pikemmin tarkoitteensa koostumusta kuin kollektiivia tällainen paikanjohdos ilmaisee, jos kantana on ainesana:

Merkitykseltään vähemmän selvästi kollektiivisia luonnonpaikan nimiä ovat myös esim. metsikkö, puistikko (» § 210), leimikko, louhikko, rannikko ja viidakko.

Paikkaa tai aluetta ilmaisevien adjektiivikantaisten (i)kkO-johdosten tarkoitetta leimaa kantasanan ilmaisema ominaisuus:

Valtaosa näistä ilmaisee luonnonpaikkaa samoin kuin kantasanattomat, deskriptiiviset allikko, jorpakko, lätäkkö, pöheikkö, pöpelikkö ja ryteikkö.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus