Merkitykseltään tyypillisiä (i)stO-kollektiivijohdoksia ovat esim. seuraavat:
Kollektiivinen (i)stO-johdos käsitteistää kantasanan konkreettisten tai abstraktimpien tarkoitteiden joukon yhdeksi kokonaisuudeksi. Noin neljänneksellä kaikista (i)stO-johdoksista on tarkoitteenaan ihmiskollektiivi, esim. soittajisto, tuomaristo. Kerrallinen (i)stO-johdos voi motivoitua myös tekstissä edeltävästä substantiivista:
Monet (i)stO-johdokset tarkoittavat samalla sekä kollektiivia että luonnonpaikkaa kuten kuusisto, luolasto, saaristo tai ihmisen toiminnallaan luomaa paikkaa kuten kalmisto, kirjasto, varasto. Joskus (i)stO-johdoksen tarkoite on konkreettinen tarkkarajainen esine, esim. hinnasto, hyllystö, kartasto, paristo. Yhtä käsitteellistä kokonaisuutta ilmaisevat myös sellaiset termimäiseksi vakiintuneet johdokset kuin elimistö, henkilöstö, laivasto, lehdistö, luusto, säkeistö, tiedosto, vaihteisto. Merkitysmotivaatioltaan läpinäkymättömämpiä ovat oppitekoiset sanat arkisto, neuvosto, opisto, osasto, tilasto, toimisto, valtuusto ja virasto, mutta niissäkin on tuntuvilla sekä kollektiivin että paikan merkitys.
Adjektiivikantaisia (i)stO-johdoksia ovat esim. hienosto, irtaimisto, kiinteistö, oikeisto ja vasemmisto, komparaatiojohdoskantaisia enemmistö, vähemmistö ja partisiippikantaisia lukeneisto ja sivistyneistö. Kantana on muu nominaalinen vartalo mm. sanoissa lähistö ja ympäristö, jotka ilmaisevat paikkaa, mutta eivät kollektiivia. Muutamassa sanassa on yhdysjohdin ‑listO: köyhälistö, takalisto. Verbiin pohjaavia ovat mm. sanat hakemisto, jäämistö, lukemisto (joissa on yhdysjohdin ‑mistO), lähetystö, kasvusto ja lennosto; niissä (i)stO-johdinta edeltää deverbaalisubstantiivin johdin ‑mA (tai ‑minen), ‑Us, ‑U tai ‑O.
Huom. Muutaman (i)stO-johdoksen kantana on ainesana tai muu jaollistarkoitteinen sana: aineisto, ilmasto, rahasto, vesistö, väestö. Nämäkin sanat tulkitaan silti kollektiivi-ilmauksiksi.