Joskus suhteutusadjektiivilla on nominatiivimuotoinen määriteosa: adjektiivi (a) tai muukin (b). Ryhmän (a) muodosteet voidaan usein katsoa sanaliitosta tai yhdyssanasta johdetuiksi, esim. hyvämuotoinen (< hyvä muoto), tarkkanäköinen (< tarkka näkö) ≠ tarkannäköinen.
Määriteosana nominatiivissa on myös erisnimi, sitaatin luonteinen kielenaines tai vaihteluvälin ilmaus, esim. Rapola-niminen, Helsinki-keskeinen; heavy metal ‑henkinen (l), itä-länsisuuntainen (l). Samoin (i)nen-nominit edustuvat määriteosassa nominatiivia vastaavana is-loppuisena konsonanttivartalona, esim. ihmisläheinen, tilapäisluonteinen, negatiivissävyinen (» § 417). Toisaalta persoona-, demonstratiivi- tai interrogatiivipronomini on (i)nen-adjektiivin määriteosana tai täydennyksenä aina genetiivissä, vaikka sama adjektiivi muuten yleensä saisikin nominatiivimääriteosan, esim. sensisältöinen (la), minkäsäätyinen (ou), minkä niminen.
(i)nen-adjektiivien määriteosassa esiintyy myös nominatiivin ja genetiivin vaihtelua, esim. hyvä(n)laatuinen, kaunis- ~ kauniinvärinen, sama(n)keskinen – joka vaihtelu voi koskea muitakin kuin suhteutusadjektiiveja, esim. paha(n)tapainen, sama(n)merkityksinen, tappelu(n)haluinen (genetiivin ja nominatiivin vaihtelusta määriteosassa » § 412 – 415).
Edellinen pykälä