Teonnimi (nomen actionis) on verbistä johdettu substantiivi, joka ilmaisee kantaverbinsä tarkoittamaa tekemistä, tapahtumista tai olemista:
Teonnimi kuvaa kantaverbinsä aktiviteetin substantiivin hahmossa ja voi saada samankaltaisia laajennuksia kuin kantaverbinsä. Tällainen on leksikaalistumaton teonnimi. Teonnimi ilmaisee mahdollisten laajennustensa kanssa tilanteen entiteettinä, joka vuorostaan voi toimia osallisena toisissa tilanteissa. Teonnimi ei kuitenkaan voi ilmaista esim. aikasuhteita, modusta tai passiivia, koska nämä taivutusluokat puuttuvat substantiivilta. Samoin esimerkiksi teonnimen objektigenetiivi voi vastata niin totaali- kuin partitiiviobjektia: ilmaus katon korjaus viittaa tapauskohtaisesti joko rajaamattomaan tai rajattuun toimintaan. Teonnimityyppien kesken on tässä kuitenkin tendenssimäistä eroa siten, että minen-johdos viittaa luontaisimmin rajaamattomaksi hahmotettavaan tilanteeseen, muunjohtimiset useimmiten rajattuun kokonaisuuteen (» § 225; johdostyypeistä kootusti » § 222).
Teonnimi on merkitykseltään sikäli abstrakti, että sen tarkoitteena ei ole konkreettinen, tarkkarajainen entiteetti (paitsi joissakin leksikaalistumissa » § 224). Muut deverbaalisubstantiivit – tekijän, teon tuloksen, välineen ja tekopaikan nimitykset – sen sijaan ovat merkitykseltään tyypillisesti konkreettisia: ne tarkoittavat esim. olentoa, esinettä tai paikkaa.
Huom. Tietyissä lauseenjäsentehtävissä teonnimen muodostama NP ja infinitiivilauseke ovat vaihtoehtoisia, esim. Hiihtäminen on mukavaa ~ On mukavaa hiihtää (» § 878).
Edellinen pykälä