VISK - § 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä

SISÄLLYS > SANAT > Nominijohdokset > Verbikantaiset substantiivijohdokset > Teonnimet ja teon tuloksen nimet > kerrostu-ma, hahmotel-ma > § 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä

§ 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä

Johtimen ‑mA sisältävät verbikantaiset substantiivit ilmaisevat yleisimmin teon tulosta. Kantasanoina on eri vartalotyyppien verbejä, etenkin U-vartaloita (» § 222 asetelma 73). Nämä kantaverbit ovat yleensä intransitiivisia ja ilmaisevat itsestään tapahtuvaa prosessia. Verbikantaisia mA-johdoksia on runsaat 300 sanakirjalekseemiä. Ryhmä on karttuva, mutta ei teonnimien tapaan produktiivinen. Johdin liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon (kanta-ma, tihenty-mä), le-verbin tapauksessa kuitenkin (heikkoon) konsonanttivartaloon (kirjoitel-ma). UtU-johdos voi menettää tU-aineksensa mA-johtimen edellä (hankautu-ma ~ hankau-ma).

Tavallisinta mA-johdosten muodostus on U- ja le-vartaloisista verbeistä. le-kantaisista VelmA-loppuiset perustuvat ile- eivätkä ele-vartaloiseen verbiin (kokoelma ← kokoilla); joillakin taas ei ole aktuaalista le-verbikantaa, vaan kantasanana on kaksitavuinen verbi tai substantiivi.

2-tav. ‑U- > hiertymä, kuluma, lausuma, liukuma, murtuma, osuma, poistuma, yhtymä | Monitav. ‑U- > henkilöitymä, huipentuma, kerrostuma, kovettuma, otaksuma, ruumiillistuma, ryhmittymä | ‑UtU-, ‑VntU- > jakau(tu)ma, liittou(tu)ma, rappeu(tu)ma, varauma

‑le- > asetelma, jäljitelmä, kirjoitelma, kuunnelma, lyhennelmä, muistelma, muunnelma, päätelmä, rakennelma, tiivistelmä, viljelmä, yhdistelmä | kuvaelma (← kuvailla), kyhäelmä, mukaelma, runoelma | iskelmä (< *iskellä < iskeä), katkelma, laskelma, tunnelma, tutkielma

Monet elmA-johdoksista ilmaisevat taiteellisen tai kirjallisen toiminnan tulosta. Muodosteet ovat paljolti oppitekoisia. Lähinnä nominikantaisia ja (e)lmA-yhdysjohtimisia ovat esim. sanat kirjelmä ja unelma.

Muu kuin U- tai le-loppuinen kantavartalo on vain joillakin mA-substantiiveilla:

mA-johdoksen tarkoitteena voi olla muukin kantaverbin ilmaisemasta tapahtumasta erottuva kokonaisuus kuin sen tulos, kuten sanoissa esiintymä, näkymä, tapahtuma. Merkitykseltään teonnimen kaltaisia puolestaan ovat muutamat epäagentiivisista verbeistä johdetut sanat: elämä, kuolema, sattuma, syntymä, taantuma. Merkitykseltään erikoistuneita leksikaalistumia taas ovat esim. järjestelmä, menetelmä, määritelmä, suunnitelma, vaikutelma ja rupeama, satama, surma. Yhdyssanan määriteosana esiintyy sellaisiakin mA-sanoja, joita ei tavata itsenäisenä lekseeminä, esim. puimakone, istumapaikka, nukkumalähiö (» § 417).

mA-johdokset (paitsi elmA-loppuiset) voivat saada verbiltä periytyvänä laajennuksena subjektigenetiivin, määriteosaksi myös adverbiaalin tai subjektinominatiivin:

kiväärin osuma | käärmeenpurema, maanvyörymä, verenpurkauma | nastoitettujen talvirenkaiden keskimääräinen kuluma (l) | – – routaiseen maahan oli jäänyt kynnen raapimia. (L) saastekertymä, palkkaliukuma, päähänpinttymä