Joidenkin Us-teonnimien kantana on kolmitavuinen CtU-vartaloinen verbi:
Näistä Us-johdoksista useimmat ilmaisevat psyykkistä tilaa, johon kantaverbin ilmaisema tapahtuma on johtanut; kantaverbit ovat inkoatiivisia tunneverbejä (» § 466). Us-teonnimen synonyymina on partisiippikantainen ominaisuudennimi, esim. huolestus ~ huolestuneisuus, harjaannus ~ harjaantuneisuus. Vastaava minen-johdos sen sijaan kuvaa teonnimille tyypillisesti kantaverbin aktiviteettia sinänsä: huolestuminen, harjaantuminen. U-verbikantaiset Us-johdokset esiintyvät myös olotilaa ilmaisevassa läkähdyksissä(än)-adverbityypissä (» § 392).
Joskus kannaksi voidaan tulkita niin A-vartaloinen transitiiviverbi kuin sen intransitiivinen U-vastinekin, esim. pelastus (< pelastaa ~ pelastua). Tulkinta riippuu käyttöyhteydestä. Seuraavissa johdos assosioituu pikemmin U-verbiin, koska sen transitiivinen A-vartaloinen vastine edellyttäisi toiminnalle agentiivista suorittajaa:
Lisäksi on Aise-, le- tai kolmitavuisesta itse-verbistä johdettuja Us-teonnimiä, joiden muodostus ei kuitenkaan ole produktiivista:
Näistä Aise-kantaisille jokseenkin synonyymisiä ovat vastaavat U-johdokset (ilmaisu, laukaisu jne.). le- ja itse-kantaiset ovat merkitykseltään usein erikoistuneita, le-kantaisista jotkin lisäksi sävyltään vanhahtavia.
Huom. Morfologiselta kannalta CtA-vartaloiseen mutta semanttisesti lähinnä le-johtimiseen verbiin yhdistyviä ovat esim. sanat ajatus (< ?ajattaa; vrt. ajatella), annostus (< ?annostaa; vrt. annostella), hassutus, ihmetys, kummitus, rukous ja sadatus, (A)ise-vartaloiseen yhdistyviä taas järistys (vrt. järistä : järisee), vavistus, väristys sekä häväistys (vrt. häväistä : häpäisee), rangaistus ja valaistus. Jälkimmäisessä (A)ise-verbeihin pohjaavassa ryhmässä teonnimen johtimeksi erottuu poikkeuksellisesti ‑tUs.
Edellinen pykälä