Johtimen ‑(i)kex (: ‑(i)kkee-) sisältäviä substantiivijohdoksia on verbi- ja nominikantaisia. Verbi- ja adjektiivikantaiset ilmaisevat yleisimmin välinettä, substantiivikantaiset taas kantasanan tarkoitteen kaltaista mutta siitä jotenkin poikkeavaa oliota (» § 201) tai käyttö on affektista (» § 211). (i)kex-johdoksia on runsaat 130 sanakirjalekseemiä, joista verbikantaisia on n. 40 ja adjektiivikantaisia kymmenkunta. Verbikantoina on yleisimmin kaksitavuisia U- ja A-vartaloita, ja johdin liittyy (heikkoon) vokaalivartaloon. Vartalon loppu-A korvautuu joskus i:llä (pain-ike, mutta: elä-ke). Johdostyyppi on paljolti oppitekoinen ja karttuu satunnaisesti.
Verbikantaisten (i)kex-johdosten ilmaisema väline voi olla konkreettinen tai abstraktimpi. Kantaverbeissä on niin intransitiivisia kuin transitiivisiakin.
Pikemmin kuin morfologiseen kantaverbiinsä monet näistä assosioituvat semanttisesti kantaverbin ttA-vartaloiseen kausatiivijohdokseen: esim. kostuke on se, jolla kostutetaan, ts. joka aiheuttaa, että jokin kostuu; viihdykkeellä taas viihdytetään eli mahdollistetaan, että joku viihtyy. Osa verbikantaisista (i)kex-johdoksista ei ole välineennimiä: liehuke, seisake, tarvike; lähinnä teon tuloksen nimiä ovat hioke, hyydyke, jäädyke ja säilyke.
Adjektiivikantaisia välineennimiä ovat esim. kovike, lämmike, vahvike. Näillekin motivaatioltaan kantasanaa läheisempi on samakantainen (t)tA-verbi: esim. lievike on se, jolla lievitetään, ja lämmike se, jolla lämmitetään. Sekä adjektiiviin että verbiin assosioituvat esim. sanat kuivike (vrt. kuiva ~ kuiva(tta)a), pehmike, sulake ja virike, vain ttA-verbiin esim. kiihoke, virvoke ja ärsyke (vrt. kiihottaa jne.).
Samakantaisten (i)kex- ja in-johdosten kesken voi olla merkitysero, esim. painike ’painettava kahva tai nappi’ – painin ’väline tai laite, jolla painetaan tai puristetaan jotakin’. Lisäksi on verbikantaisten kex- ja (t)ex-johdosten osin synonyymisia pareja, esim. kostuke ~ kostute, vahvike ~ vahviste, levike ’leventävä osa’ ~ levite ’levitettävä aine’.
Huom. Myös substantiivikantaisissa (i)kex-johdoksissa (» § 201) on muutama välineennimi, esim. vaahdoke. Osassa niistä kantana on deverbaalisubstantiivi, esim. imuke (< imu < imeä), kuuloke (< kuulo < kuulla).
Edellinen pykälä