Verbikantaiset substantiivijohdokset eli deverbaalisubstantiivit sisältävät kantasananaan verbin. Asetelma 72 esittää verbikantaisten substantiivien keskeiset merkitysryhmät ja morfologiset tyypit: teonnimet ja teon tuloksen nimet, tekijännimet, välineennimet sekä tekopaikan ja tekotilaisuuden nimet. Osa näitä muodostavista johtimista voi liittyä myös nominikantaan. (Verbikantaisista adjektiivijohdoksista » § 275.)
| ‑minen: juokseminen, sopertaminen | ‑jA: vetäjä, korjaaja, tappelija | ‑in: puristin, selain | ‑(i)mO: kutomo, ompelimo | |
| ‑U: kulku, pääsy, kiristely, sitaisu | ‑U: kolhu, polku, ratkaisu | ‑(U)ri: maalari, kulkuri | ‑(U)ri: laskuri, veturi | ‑jAiset, ‑iAiset: avajaiset, tanssiaiset |
| ‑O: olo, muutto, työntö | ‑O: jauho, päästö, säästö | ‑(i)lAs: kokelas, toipilas | ‑jA: katkaisija | |
| ‑Us: lannoitus, kiristys, ojennus | ‑Us: maalaus ’taulu’, kuorrutus, hajaannus | |||
| ‑ntA: keinunta, ryömintä, paheksunta | ‑Os: katos, liitos, teos, suomennos | |||
| ‑nti: syönti, naamiointi, | ‑ntO: keksintö | |||
| ‑ex: kolke, nyyhke | ‑ex: hake, paise, jäljenne | ‑ex: makeute | ||
| ‑UU: hakkuu, makuu | ‑mUs: leipomus, luomus | ‑(i)kex: kelluke, lämmike | ||
| ‑nA: narina, parkuna | ‑mA: purema, rappeu(tu)ma, suunnitelma |
Verbikantaiset substantiivit perustuvat merkitykseltään ja osin lausekkeenmuodostukseltaankin kantaverbiinsä (» § 560 – 561): verbikantainen substantiivi voi muodostaa laajennuksineen NP:n, joka vastaa jäseniltään sen kantaverbin sisältävää lausetta (tällaisen NP:n rakenne » § 564 asetelma 101). Verbikantaisten substantiivien kantaverbiltään perimiä laajennuksia ovat seuraavat (kutakin laajennustyyppiä käsitellään tarkemmin luvussa Substantiivit):
| Laajennus | Esimerkkejä | Käsittelykohta |
| Objektigenetiivi | kahvin juonti, viran hakija | » § 575, 577, 579 |
| Subjektigenetiivi | auringon paiste, mummon kahvin juonti | » § 576 – 577, 579 |
| Adverbiaali | lomasta nauttiminen, syönti ravintolassa, koroillaan eläjä | » § 587 – 591 |
| Infinitiivi | lupaus tulla | » § 593 |
| Että-lause | arvelusi, että olen väärässä | » § 594 |
Näitä verbilähtöisiä laajennuksia esiintyy etenkin leksikaalistumattomilla teonnimillä ja jA-johtimisilla tekijännimillä, mutta muilla deverbaalijohdoksilla rajallisemmin (leksikaalistuneet teonnimet » § 224 – 225). Laajennusten mahdollisuus vaihtelee myös johdostyypeittäin: niitä on teonnimistä minen-, U-, O-, Us-, UU- ja nti-johdoksilla useammin kuin muilla. Subjektigenetiivi on mahdoton tekijän- ja välineennimille. Infinitiivi- ja että-lauselaajennus on mahdollinen osalle teonnimistä, että-lause vain jos teonnimi on johdettu puhumista tai kognitiivista toimintaa tarkoittavasta verbistä.
Verbikantaisen substantiivin yksisanainen laajennus (ei kuitenkaan pronomini) edustuu usein myös yhdyssanan määriteosana, esim. auringon paiste ~ auringonpaiste, paluu kotiin ~ kotiinpaluu; tällaisen määriteosan mahdollinen sija on myös nominatiivi, esim. lipunmyynti ~ lippumyynti (vrt. myydä lippuja), kotihoito (vrt. hoitaa kotona) (» § 414 – 415, 418). minen-johdoksen tapauksessa yhdyssanaistuminen ei ole yhtä yleistä kuin muunjohtimisten teonnimien. Yhdyssana on yleensä merkitykseltään kiteytyneempi, leksikaalistuneempi kuin kaksisanainen vastineensa. Etenkin välineen- sekä tekopaikan ja -tilaisuuden nimien yhteydessä määriteosa on tavallinen, esim. sitruunanpuristin (~ ?sitruunan puristin), sähkönjohde, kirjankustantamo. Infinitiivilaajennusta vastaa määriteosana deverbaalijohdos, esim. tappouhkaus, naimalupaus (vrt. uhata tappaa, luvata naida).
Huom. Myös substantiivit, jotka eivät morfologisesti ole johdoksia verbivastineestaan, voivat olla merkitykseltään ja laajennuksiltaan teonnimien kaltaisia (» § 249 – 250, 560 – 561):
Edellinen pykälä