Johdinaines -mA toimii myös agenttipartisiipin muodostimena (» § 122, 297, 521–). Agenttipartisiipin muodostus on produktiivista transitiivisista verbeistä, ja osaa näistä agenttipartisiipeista vastaa samanasuinen mA-johtiminen substantiivi (a). Intransitiiviverbeistä sen sijaan ei yleensä muodosteta agenttipartisiippeja, mutta jossain määrin kyllä mA-substantiiveja (b). Yhteistä agenttipartisiipeille ja mA-substantiiveille on, että ne voivat saada kantaverbinsä subjektia vastaavan genetiivimuotoisen etulaajennuksen; substantiivin yhteydessä se voi olla myös määriteosana. Agenttipartisiipille tämä laajennus on pakollinen, substantiiville ei.
mA-aineksisilla sanoilla on lisäksi sellaista käyttöä, jossa ne sijoittuvat substantiivin ja agenttipartisiipin välimaastoon, yleensä siten että agenttipartisiippia muistuttava sana on lauseessa substantiiville eikä adjektiiville tyypillisessä asemassa. Tällaista käyttöä edustaa ensinnäkin tiedon lähdettä ilmaiseva adpositiorakenne, jonka muodostavat postpositio mukaan (tai vastaava) ja genetiivilauseke, jonka edussanana on mA-loppuinen sana (c). Vartaloverbinä on yleensä kognitiivinen tai havaintoverbi kuten muistaa, tietää, kuulla, nähdä tai sanomisverbi kuten sanoa tai kertoa. Ilmaustyyppi on kiteytynyt.
Lisäksi mA-lauseke voi esiintyä substantiivin tai NP:n tapaisena muidenkin postpositioiden yhteydessä, esim. tekemänsä tähden (L), Haka oli tänään juuri loppulukujen osoittaman verran parempi (l), sekä suhteutusadjektiivin täydennyksenä, esim. kuvailemani kaltainen (l).
Agenttipartisiippimainen mA-lauseke esiintyy joskus myös lauseenjäsenenä NP:n tavoin: subjektina, objektina tai adverbiaalina (d) (vartaloverbi voi tällöin olla muukin kuin ryhmässä c). Näissä yhteyksissä mA-sana on toisaalta kuin substantiivi, toisaalta kuin agenttipartisiippi ilman substantiivipääsanaa, ja se saa agenttipartisiipille ominaisia verbilähtöisiä laajennuksia. Joissakin tapauksissa sana on tulkittavissa myös selväksi substantiiviksi: lausuma ’lausunto’, väittämä ’väite’ (e).
Lisäksi mA-sanoilla on yhtä suoritus- tai tapahtumakertaa ilmaisevaa kiteytynyttä käyttöä, jossa on etumääritteenä yksilöivä adjektiivi ensi, toinen, sama, viime tai pronomini se, tämä tai vastaava (f). mA-sana on adessiivissa tai ablatiivissa, ja verbivalikoima on laajempi kuin tiedon lähdettä ilmaisevassa tyypissä (c).
Huom. Muita kiteytyneitä mA-rakenteita ovat esim. kiitos kysymästä, ei rihman kiertämää, pihtien pitämät, kello viiden tietämissä, käden ulottuman päässä.
Edellinen pykälä