Kollektiivijohdos ilmaisee joukkoa tai kokonaisuutta, joka tyypillisesti koostuu johdoksen kantasanan tarkoitteista, esim. lihaksisto ’lihasten muodostama kokonaisuus’, ohjeisto, papisto, aallokko, pajukko, pentue. Kollektiivijohdokset ovat enimmäkseen substantiivikantaisia, ja kantasanan tarkoite on yleensä jaoton, laskettava entiteetti. Kollektiivijohdokset ovat osa laajempaa kollektiivisanojen luokkaa (» § 557).
Kollektiivijohdosten morfologisia tyyppejä ovat (i)stO- ja (i)kkO-johdokset sekä harvinaisemmat Uex-johdokset. Näistä (i)stO-johdokset ovat produktiivisin ja leimallisimmin kollektiivismerkityksinen tyyppi.
Kollektiivijohdos on sisällöltään monikollinen. Erona kantasanan monikkomuotoon on, että johdoksen tarkoite hahmottuu yhtenäisemmäksi, jaottomaksi ja rajatuksi kokonaisuudeksi (vrt. ohjeisto – ohjeet, aallokko – aallot, pentue – pennut); kollektiivijohdos voi itse esiintyä myös monikkomuotoisena. Aina kollektiivijohdoksen tarkoite ei suoranaisesti koostu kantasanan tarkoitteista: neuvosto, virasto, kehikko, puolue. Joillakin johdoksilla on samalla paikan merkitys, esim. pajukko, heinikko, vuoristo, kirjasto (paikkaa ilmaisevat johdostyypit » § 185 – 188). Kollektiivijohdoksia esiintyy myös sukuniminä: Haavikko, Niinistö, Katajisto.
Kollektiivisten (i)kkO- ja (i)stO-johdosten merkityserona on se, että (i)kkO-johdoksen ilmaisema kollektiivi on usein konkreettinen, kiinteä kokonaisuus, kun taas (i)stO-johdos voi käsitteistää kollektiiviksi myös toisiinsa abstraktimmassa yhteydessä olevia tai olevaksi miellettäviä samaan lajiin kuuluvia entiteettejä.
Joillakin substantiivikantaisilla, varsinkin paikkaa ilmaisevilla (i)kkO-johdoksilla on jokseenkin synonyyminen (i)stO-johtiminen vastine, esim. hyllykkö ~ hyllystö, kuusikko ~ kuusisto, pensaikko ~ pensa(i)sto. Samaa vaihtelua esiintyy sukunimissä, esim. Haavikko ~ Haavisto. Johdostyyppien rinnakkaisuus perustuu osaltaan murre-eroon: johdin ‑(i)stO on alkuaan länsimurteinen, ‑(i)kkO itämurteinen.
Pienen kollektiivijohdosten tyypin muodostavat isO-loppuiset sanat nuoriso, yhteisö, yleisö, ylhäisö ja alhaiso, joista muissa kuin nuoriso-sanassa on kantana inen-adjektiivi ja johtimena siten ‑O. Muiden substantiivijohdostyyppien kollektiivismerkityksisiä sanoja ovat mm. iO-johdokset emiö, hetiö, kasvio, lehtiö ja yhtiö (iO-johdoksista » § 187, 197, 204, 248) sekä eräät (llisU)Us-johdokset kuten kasvillisuus, kirjallisuus, varallisuus, runous ja tietous (» § 176). Kollektiivia ilmaisevat myös kunta-loppuiset yhdyssanat, esim. henkilökunta (~ henkilöstö), eläinkunta, ja ryhmäsanan joukko, lauma tms. edusosanaan tai -sananaan sisältävät yhdyssanat ja NP:t (» § 557, 592).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet