Merkitykseltään automatiivisen johdoksen subjektitarkoitteella on usein patientin piirteitä, ja sikäli verbi-ilmaus edustaa monipersoonaista passiivia ja sitä voidaan nimittää johdospassiiviksi (» § 1344 – 1346). Kantaverbin ilmaisema teko tai toiminta kuvataan tilanteessa toimimattomana olevan entiteetin kannalta ja siihen ulkoapäin kohdistuvana (a). Muutoksen aiheuttaja tai syy jää useimmiten ilmaisematta, mutta voi myös edustua adverbiaalina (b). Johdospassiivilla voidaan ilmaista myös modaalisuutta (c) (» § 1346 huom. 2).
Tällaisen monipersoonaisen passiivin käyttömotivaatio on samankaltainen kuin taivutuksen yksipersoonaisen passiivin (» § 1315 – 1331), mutta johdos antaa enemmän tilaa aiheutussuhteiden erilaisille tulkinnoille (d). Taivutuksen passiivimuodossa subjektiargumenttia edustaa jokseenkin poikkeuksetta ihminen, joskin spesifioimaton, kun taas johdospassiivi jättää täsmentämättä myös sen, onko tilanteessa ylipäätään mukana agenttia tai muuta aiheuttajaa. Toisaalta jossain käyttöyhteydessä muutoksen aiheuttaja voi olla hyvinkin yksiselitteisesti pääteltävissä (e).
Yksipers. passiivi: | Ovi avattiin. | ’joku avasi oven’ |
Johdospassiivi: | Ovi avautui. | ’joku ~ eläin ~ tuuli ~ sähkösilmä ~ ovikoodi tms. avasi oven ~ ovi avautui itsestään’ |
Johdospassiivissa (a–e) on keskiössä subjektin tarkoite, jota muutos koskee. Ilmauksessa korostuu tulos eikä toiminta, ja aiheutus‑, syy- ja vastuusuhteet samoin kuin tilanteen aikapaikkainen sijoittuminen jäävät taka-alalle, vaikka toiminnan suorittaja olisikin ihminen. Tällaisia U-johdoksia suositaan mm. lehtiotsikoissa, jolloin sisältö voi täsmentyä varsinaisesta tekstistä (f). Johdos voi myös motivoitua sitä tekstissä edeltävästä kantaverbistään (g).
Huom. Samanlainen suhde kuin passiivia edustavalla U-johdoksella ja sen transitiivisella kantaverbillä (esim. puhdistua – puhdistaa tai piirtyä – piirtää) voi olla muunlaisella intransitiiviverbillä ja siitä johdetulla kausatiivisella verbillä: