Possessiivikongruenssista on kyse silloin, kun omistajan persoona merkitään samaan lausekkeeseen kahdella kieliopillisella keinolla. Persoonaa ilmaisee sekä genetiivimuotoinen pronominimäärite että lausekkeen edussanaan liittyvä possessiivisuffiksi: minun kissani. Pronomineista kongruenssiin osallistuvat varsinaiset persoonapronominit minä, sinä, hän, me, te, he, mutta eivät puhutussa kielessä yleisesti ihmiseen viittaavat pronominit se ja ne: hänen ~ heidän kirjansa, mutta sen ~ niiden kirja. Juuri possessiivikongruenssi erottaa persoonapronominien kategorian syntaktisesti muista ihmiseen viittaavista pronomineista (» § 717). Puhutun kielen persoonakongruenssi eroaa tietyiltä osin kirjakielisestä (» § 1300).
Kategoriat, joiden yhteydessä possessiivikongruenssia esiintyy, ovat substantiivilauseke, genetiivitäydennyksen sisältävä adjektiivilauseke, postpositiolauseke sekä muutamat infiniittiset rakenteet (» § 1297). Näiden possessiivisuffiksittomuudesta » § 1298 – 1300.
| NP: | minun kotini, teidän ajatuksenne, hänen viimeinen matkansa |
| AP: | meidän kaltaisemme, teidän tapaisenne, hänen näköisensä |
| PP: | meidän takiamme, heidän vuokseen, minun jälkeeni |
| InfP: | hänen tullessaan paikalle, meidän selittäessämme asiaa, meidän tietääksemme, minun ymmärtääkseni |
| PartisP: | meidän tekemämme työ, sinun ehdottamasi ratkaisu |
Kuten subjektin ja predikaatin kongruenssissa, possessiivikongruenssissakin 1. ja 2. persoonan pronomini voi jäädä pois, jolloin persoonan merkkinä on pelkkä possessiivisuffiksi:
Substantiivilausekkeessa possessiivisuffiksi liittyy edussanaan:
Genetiivitäydennyksen saavissa kaltainen-tyyppisissä suhteutusadjektiiveissa on possessiivisuffiksi silloin, kun adjektiivin täydennyksenä on persoonapronomini (c) (» § 609). Possessiivisuffiksi voi liittyä myös substantiivisesti käytettyyn eli substantiivilausekkeen edussanana esiintyvään adjektiiviin tai partisiippiin pronominimääritteen yhteydessä (d) (» § 625).
Edellinen pykälä