Ekvatiivilauseessa predikaattiverbi kongruoi yhtä hyvin edellään kuin jäljessään olevan persoonapronominin kanssa, esim. Tuo nainen olen minä. ~ Minä olen tuo nainen. Kongruenssi on keskeinen subjektikriteeri ( » § 910), ja lauseenloppuinenkin persoonapronomini on tällä perusteella katsottavissa lauseen subjektiksi (a).
Tietynlaisissa tapauksissa lauseenloppuinen pronomini on kuitenkin vähemmän subjektimainen, ja verbi voi jäädä kongruoimatta sen kanssa (b–d). Esimerkissä (b) lauseenalkuisen ilmauksen tekee subjektimaiseksi sen topikaalisuus.
Vaihtoehtoja luettelevassa esimerkissä (c) lauseenloppuiset pronominit ovat e-subjekteja, jollaisten kanssa verbi ei kongruoi. Omistusrakenteen lauseenloppuinen pronomini puolestaan saa aina akkusatiivin t-päätteen, jolloin sitä ei voi katsoa subjektiksi eikä verbi voi kongruoida sen kanssa (d).
| Ella: | Pielisen Annuli on nyt luvannu, (.) ja tota noin (.) toi (.) Tarmolan Pirjetta. |
| Tai: | Joo:? |
| Ella: | Ja sit on sinä |
| Taina: | Joo:? |
| Ella: | ja minä. (p) |
Jos predikatiivilauseen subjektina ja predikatiivina on 1. tai 2. persoonan pronomini, finiittiverbi kongruoi niistä järjestyksessä ensimmäisen kanssa (e) (» § 924).
Kun relatiivilause määrittää 1. tai 2. persoonan pronominia, relatiivilauseen finiittiverbi mukautuu hallitsevan lauseen pronominin persoonaan (f). Hallitsevassa lauseessa olevan persoonapronominin ei tarvitse edes olla omassa lauseessaan subjektina (g).
Edellinen pykälä