Infiniittiset rakenteet ovat luonteeltaan nominaalisia, ja sellaisina ne eivät voi ilmaista persoonaa verbin persoonatunnuksella (» § 490). Sen sijaan ne saavat substantiiville ominaisia persoonan ilmaisimia: persoonaa osoittaa infiniittisessä verbinmuodossa possessiivisuffiksi. Sen ja genetiivisubjektin välistä possessiivikongruenssia on temporaalirakenteilla, esim. minun tullessani ~ tultuani (a) ja agenttipartisiipeilla: hänen ostamansa (b). Kun temporaalirakenne on hallitsevan lauseen kanssa samasubjektinen, persoonaa ilmaistaan rakenteessa pelkällä possessiivisuffiksilla, esim. Luettuani kirjan lähdin ulos.
Possessiivikongruenssia on myös E-infinitiivin instruktiivin, MA-infinitiivin abessiivin sekä partisiippipohjaisen tilapassiivin yhteydessä (c).
Teonnimet toimivat possessiivisuffiksin suhteen infiniittisten rakenteiden tavoin, kun niillä on määritteenään persoonapronominin genetiivimuoto (d). Kun teonnimen kantana on transitiiviverbi, erona tapauksiin (a–c) on se, että genetiivimäärite ei näissä ole subjektimainen vaan objektimainen (e).
Huom. On myös sellaisia infiniittisiä rakenteita, jotka eivät voi saada samalla kertaa sekä genetiivimääritettä että possessiivisuffiksia. Tällainen on esim. referatiivirakenne, jossa possessiivisuffiksi toimii refleksiivisesti, osoittamassa samasubjektisuutta hallitsevan lauseen kanssa: Minä uskoin onnistuvani; Hän muisti tilanneensa lehdet ~ *hänen tilanneensa; Arveletko löytäväsi perille? Kun rakenteella on eri subjekti kuin hallitsevalla lauseella, pelkkä pronomini on subjektin merkkinä: Kuulin hänen puhuvan ~ *hänen puhuvansa.