Verbien infiniittiset muodot eli nominaalimuodot käyttäytyvät osittain verbien, osittain nominien tapaan. Ne saavat verbille tyypillisiä laajennuksia, mm. objektin, mutta niiltä puuttuvat finiittiverbin tuntomerkit modus ja tempus. Persoona voidaan ilmaista osassa infiniittimuotoja samaan tapaan kuin substantiiveissa, possessiivisuffiksilla. Lisäksi infiniittisillä muodoilla on nominien tapaan sijataivutusta ja partisiipeilla myös lukutaivutus. Infiniittisessä verbinmuodossa on nominaalistava infinitiivin tai partisiipin tunnus, jonka jäljessä sijaitsevat nominin taivutustunnukset (» § 119 – 123).
Infinitiivien muodostamat lausekkeet esiintyvät lauseessa substantiivilausekkeen eli NP:n tehtävissä: subjektina, objektina ja adverbiaalitäydennyksenä tai ‑määritteenä. Infinitiivien sijataivutus on kuitenkin vain osittainen, eikä niillä ole substantiiveille ominaista lukutaivutusta.
| Substantiivilauseke | Infinitiivilauseke | |
| Subjekti | Melu ärsyttää. | Minua ärsyttää istua melussa. |
| Objekti | Haluan rauhaa. | Haluan olla rauhassa. |
| Adverbiaali | Olen kyllästynyt meluun. | Olen kyllästynyt istumaan melussa. |
| Tänä aamuna satoi. | Töihin tullessani satoi. |
Partisiipit ovat adjektiivisia. Niiden muodostamat lausekkeet toimivat adjektiivilausekkeen tavoin: substantiivin määritteenä, predikatiivina ja predikatiiviadverbiaalina.
| Adjektiivilauseke | Partisiippilauseke | |
| Subst.määrite | ahkerille ihmisille | aikaansa seuraaville ihmisille |
| Predikatiivi | Nämä ovat ihan uudet. | Nämä ovat äidin kutomat. |
| Predviadvli | Huhu osoittautui vääräksi. | Huhu osoittautui suuresti liioitelluksi. |
| Tämä on hyvää tuoreena. | Tämä on hyvää kohtuullisesti nautittuna. |
Partisiipeilla on täysi nominien luku- ja sijataivutus. Ne voidaan katsoa joko taivutusmuodoiksi tai johdoksiksi. Johdoksina ne käsitetään verbikantaisiksi adjektiivijohdoksiksi mutta taivutusmuotoina verbintaivutuksen osaksi (» § 61 – 62).
Yksi infinitiivien ja partisiippien ero on se, että keskeisillä partisiipeilla on passiivimuodot (esim. sanottava, sanottu); infinitiiveistä passiivimuoto on vain E-infinitiivillä, esim. sanottaessa. Lisäksi partisiippimuodot ilmaisevat suhteellista aikaa suhteuttamalla ilmaisemansa tilanteen ajan hallitsevan lauseen ilmaiseman tilanteen aikaan. Näin syntyy aiemmuuden (a), samanaikaisuuden (b) tai myöhemmyyden (c) tulkintoja. Samanaikaisuuden tai myöhemmyyden tulkintoja luovat myös eräät infinitiivimuodot (d).
Vaikka infinitiivit vastaavat pitkälti substantiiveja ja partisiipit adjektiiveja, ne esiintyvät myös keskenään samanlaisissa tehtävissä (» § 549 – 550):
Partisiippipohjainen referatiivirakenne (» § 538) toimii objektina ja on tältä kannalta verrattavissa A-infinitiivin perusmuodon muodostamaan rakenteeseen: Muistin puhuneeni asiasta, vrt. Muistin puhua asiasta. Temporaalirakenteessa (» § 543) on edussanana E-infinitiivi tai partisiippipohjainen TUA-nippuinfiniitti.
Edellinen pykälä