E-infinitiivin instruktiivi (» § 495) ja kaksi MA-infinitiivin muotoa, adessiivi ja abessiivi (» § 494), muodostavat adverbiaalimääritteenä toimivia lausekkeita, jotka ilmaisevat laajassa mielessä tapaa: ne kuvaavat sitä, miten hallitsevan verbin ilmaisema tilanne toteutuu. Infinitiivilauseke esittää toiminnan hallitsevan rakenteen kuvaaman tilanteen oheistoimintana. Näistä rakenteista käytetään seuraavassa infinitiivien muodon mukaisia nimityksiä en-, mAllA- ja mAttA-rakenne:
en-rakenne | Taskuvaras kulki kaupungilla esiintyen turistioppaana. |
mAllA-rakenne | Kuumetta voi hoitaa kotona antamalla runsaasti nestettä. |
mAttA-rakenne | Hän toisteli asiaansa antamatta vastapuolelle suunvuoroa. |
Kielteinen mAttA-rakenne ilmaisee, että hallitsevan lauseen kuvaama tilanne toteutuu tai voi toteutua ilman sen tarkoittamaa toimintaa (» § 1627). Rakenne on vähemmän spesifinen kuin en- ja mAllA-rakenteet ja toimii molempien kielteisenä vastineena:
Säästyin flunssalta | ottamalla rokotuksen ~ ottamatta rokotusta. | ||
He seisoivat jonossa | jutellen keskenään ~ juttelematta keskenään. |
Tavan infinitiivirakenteet ovat yleensä samasubjektisia, ts. niillä on yhteinen subjekti hallitsevan rakenteen kanssa. Tällöin niiden totaaliobjektin sija määräytyy hallitsevan lauseen perusteella (» § 936).
Rakenteilla on kuitenkin käyttöjä, joihin kumpikaan näistä ominaisuuksista ei päde (» § 519 – 520).
Huom. 1. Tapaa ilmaisevasta en-rakenteesta on aiemmin käytetty nimitystä modaalirakenne (modaalinen lauseenvastike), joka perustuu toiseen modaalinen-sanan merkitykseen kuin tässä kieliopissa käytetty. Nominatiivisubjektillinen en-rakenne, esim. posket punottaen, on statusrakenteen tyyppi (» § 877). MA-infinitiivin abessiivista verbiliitoissa » § 452.
Huom. 2. Adverbiksi leksikaalistuneita en-rakenteita ovat mm. ilmaustyyppi edellyttäen, että ’jos’ sekä yllättäen, tuplaten, verraten ’melko’, näin ollen, suoraan ~ toisin sanoen, kaikesta päätellen, yleisesti ~ tarkkaan ottaen, totta puhuen, näin ollen, pienestä pitäen, alun pitäen, tieten tahtoen, tahtoen tai tahtomattaan, mennen tullen. Sanaliittojen sanajärjestys on vakiintunut siten, että infinitiivi on laajennuksensa jäljessä.
Adverbiksi leksikaalistuneilla mAttA-muodoilla on usein mAttOmAsti-muotoinen synonyymi, esim. auttamatta ~ auttamattomasti, huomaamatta ~ huomaamattomasti, väistämättä ~ väistämättömästi.