Tarkoitusta ilmaistaan tulosijaisilla infiniittimuodoilla. Keskeinen niistä on tässä tehtävässä A-infinitiivin translatiivin muodostama finaalirakenne (» § 513), mutta vastaavia tehtäviä on MA-infinitiivin illatiivilla (» § 499) ja passiivin VA-partisiipin translatiivilla (» § 533). Eräissä yhteyksissä myös A-infinitiivin perusmuodolla ilmaistaan tarkoitusta.
MA-infinitiivin illatiivin muodostama lauseke on merkitykseltään lähellä finaalirakennetta silloin, kun lauseessa on sen ohella toinen tulosijainen lauseke (a). MA-infinitiivin käyttö antaa ymmärtää, että tarkoitettu toiminta seuraa hallitsevan verbin ilmaisemaa siirtymistä ja toteutuu nimenomaan tulopaikassa: kisoihin lähtöä seuraa rajojen kokeilu kisoissa. Hallitsevasta lauseesta riippumaton ajan tai paikan ilmaus on mahdollinen vain finaalirakenteessa (b).
Lisäksi MA-infinitiivi implikoi toiminnan toteutumista, joten esim. lause Menin järvelle saadakseni ahvenia ei normaalioletuksin ole MA-infinitiivillä korvattavissa. Vain finaalirakennetta voi käyttää esim. modaaliverbeistä kuten ehtiä, päästä ja voida (c).
Finaalirakenne on verrattavissa myös verbikantaisen minen-substantiivin translatiivin muodostamaan lausekkeeseen:
Finaalirakenne on samasubjektinen hallitsevan rakenteen kanssa. Niinpä lause (e) antaa ymmärtää tarkoituksena olevan, että juuri keskusjärjestöt elvyttäisivät rakentamista, kun taas lause (d) jättää elvyttäjän ilmaisematta. Tästä syystä minen-substantiivilauseketta käytetään mm. tarkoitukseen tähtäävää toimintaa ilmaisevien substantiivien yhteydessä kuten pyrkimykset, ponnistelut, toimenpiteet, kampanja, neuvottelu (f), kun toimijaa ei ilmaista.
Edellinen pykälä