Kun pykälässä 509 mainitun tyyppinen adjektiivi määrittää substantiivia, se mahdollistaa A-infinitiivilausekkeen esiintymisen tämän jäljessä:
A-infinitiivilausekkeen mahdollistaa NP:ssä myös muu adjektiivi, kun sitä puolestaan määrittää riittävyyttä tai liiallisuutta ilmaiseva astemäärite kuten liian, sopivan tai tarpeeksi (» § 550). Infinitiivilauseke ilmaisee, minkä toiminnan kannalta ominaisuutta arvioidaan. Tavallinen on rakenne, jossa sana paikka tai jokin aikaa tarkoittava substantiivi liittyy olla-verbiin:
| hyvä
~ sopiva ~ oikea ~ väärä ~ sopimaton ~ liian + ADJ |
paikka ~ ikä
aika ~ ajankohta hetki ~päivä |
tehdä jotakin. | |||||
| Tämä | on | ||||||
| Nyt | on | ||||||
Näissä rakenteissa infinitiivillä voi olla objekti, toisin kuin pykälässä 509 käsitellyissä rakenteissa; sillä on usein myös muita laajennuksia. NP kuuluu useimmiten tilalauseeseen (b) tai toimii predikatiivina (c) tai predikatiiviadverbiaalina (d). Muunlaisena adverbiaalina se ei juuri esiinny: *Tapasimme sopivana päivänä lähteä retkelle.
Ainakin tilalauseissa kuten (b) voi infinitiivilausekkeessa joskus olla genetiivisubjekti (e). Rakenteellisesti tällaiset tapaukset vastaavat nesessiivirakennetta (» § 505): Liekin on sopiva aika ~ mahdollista ~ täytyy leimahtaa.
Edellinen pykälä